Välitilinpäätös

Vuosi 2009 on jo melkein puolivälissä ja suurin osa opiskelijoistakin on jo lähtenyt kesälaitumille.
Byrokatin mielestä on oikea aika arvioida istuvan halhallituksen toimintaa.

Vuoden vaihteessa Hallarit saivat "uuden seksikkäämmän hallituksen" kuten he itseään mainostavat. Hallituksen seksikkyys herätti heti alkuunsa kovaa keskustelua ja ehkä jopa paheksuntaakin. Makuasioista ei voi kuulemma kiistellä. Byrokatin mielestä makuasiat ovat juurikin niitä asioista joista voi ja pitää kiistellä. Faktoista on vähän vaikeampi ainakin näin virkamiehenä ruveta väittelemään.

No miten uusi hallitus on sitten onnistunut? Vuosi alkoi tapahtumien merkeissä sporttisitseillä, mitkä olivat vallan mainio tapahtuma, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Meno oli vauhdikasta, kuten kuuluukin. Hallarit olivat kaikkea muuta kuin tylsiä. Tapahtuma keräsi myös mukavasti osallistujia yli tiedekuntarajojen. Paikalla oli melko paljon humanisteja ja muutama silmätekevä kylterikin oli paikalle eksynyt. Yksi nimeltä mainitsematon kylteri esitteli myös työmiehen viivaansa melko ahkerasti.

Keväällä järjestettiin myös perinteinen excursio, joka suuntautui eduskuntaan ja kuntaliittoon. Excursio on siitä hyvä tapahtuma, että se tarjoaa virikkeitä myös sellaisille Hallareille, joita ei ryypiskely niin kiinnosta. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaista väkeä eduskunnassa ja kuntaliitossa työskentelee, kenties kattikin löydetään vielä joku päivä eduskunnan kahvilasta.

Hallitukselle voisi antaa tosin vinkkinä, että syksyn excursio voisi suuntautua jonnekkin muualle kuin Helsinkiin. Ja sitten ne viinapelit paluumatkalla tekivät yhdestä sun toisesta Hallarista melko rasittavan. No ainakaan ei ollut nihkeitä humanisteja matkassa.

Hallareiden peli-ilta Leipiksellä ei sitten taas kerännyt mitään suurta suosiota. Paikalla oli muutama vanha parta ja muutama fuksi. Epäonnistuiko tapahtuman markkinointi, vai eikö vaan pelit kiinnostanut? No silläkin porukalla oli loppujen lopuksi ihan hauskaa pelailla. Tosin vuosijulissa lahjaksi saatua Texas Hold'em pelipöytää ei päästy koskaan testaamaan. No ehkä syksyllä sitten yhdessä fuksien kanssa.

Vappuna oli vuorossa perinteiset yhteissitsit Comedian kanssa. Teema oli melko mainio 7 päivää. Byrokatti ei itse sitseille päässyt, mutta lähteiden mukaan meno ei ollut niin hyvää kuin sporttisitseillä. Ehkä tilanteeseen vaikutti se, että miehiä oli melko vähän ja "nihkeillä" humanisteilla oli ylivalta. Tiedä sitten...

Se täytyy kyllä sanoa, että Hallarit on melko mukavasti näkynyt kampuksella muiden järjestämissä tapahtumissa. Tutin lumenveistossa oli kaksikin Hallarijoukkuetta ja Gigan vappumölkyistä päädyttiin jopa yo-lehteen. Lehden toimittaja ihmetteli, että onko iloisiakin Hallareita olemassa. Hyvä, että vanhat stereotypiat ovat murtumassa. C-sählyihinkin osallistuttiin vuoden tauon jälkeen. Tulokset eivät olleet mitään kovin mairittelevia, mutta ainakaan kaikkia pelejä ei hävitty.

Suurin pettymys tällä hetkellä lienee hallaritarran olemattomat edut. Toki on muistettava, että ainejärjestön kenties tärkein palvelu on opiskelijoiden edunvalvonta. Siinä onkin oltu melko nohevia ja ajankohtaisiin asioihin, kuten sosiologian asemaan ja yliopiston rakenneuudistukseen on otettu kantaa. Mutta Byrokatti vaatii kuitenkin lisää katetta ainejärjestön jäsenyydelle. Halhallituksen yrityssuhdevastaava voisi aloittaa neuvottelut ravintolayhteistyöstä jonkun paikallisen ravitsemusliikkeen kanssa. Uskon, että yhteistyöhön halukkaita löytyy, viimeistään Poterosta. Ehkä neuvottelut ovat jo alkaneetkin, tuntemattomat ovat virkamiehen tiet.

Istuvan hallituksen onnistuminen mitataan joka tapauksessa vasta syksyllä. Vaikka kevät onkin mennyt ihan mallikkaasti voidaan homma sössiä pahemman kerran syksyllä, jolloin uudet opiskelijat aloittavat taipaleensa yliopistossa. Viime syksy meni sen verta penkin alle brändäyksen näkökulmasta, että samoihin virheisiin ei ole varaa. Toivottavasti virheistä on opittu ja fuksit saavat positiivisen kuvan ainejärjestön järjestämistä tapahtumista. Uusia jäseniä ja toimijoita tarvitaan, koska toimijoiden ikärakenne on pahasti menossa pakkaselle. Kaikella kunnioituksella! Ja jotta kukaan ei vedeä hernettä nenään niin vanhoiksi lasken 25-vuotta täyttäneet. Kokemusta tarvitaan, mutta sen lisäksi tarvitaan nuoruuden intoa. Nykyisessä hallituksessa on kyllä nuoruuttakin, mutta onko taitoa? No se nähdään syksyn jälkeen. Toivon mukaan hommat skulaa ja loppullinen tilinpäätös on plusmerkkinen.

Perussuomalainen häpeä

Eduskunta äänestää perjantai homo- ja lesboparien sisäisestä adoptiosta eikä voi kuin tuntea järkyttävää myötähäpeää meneillään olevan julkisen keskustelun osanottajien puolesta. Pahinta ei ole mielipiteet, joita lauotaan ilmeisesti peruskoulutasoisella sivistystaustalla vaan se missä ja ketkä laukovat. Maamme korkein valtioelin, eduskunta, käy parhaillaan Helsingin Sanomien mukaan 'kuohuttavaa' keskustelua laista, joka toteutuessaan vapauttaa Sodoman ja Gomorran kauheudet ja sysää liikkeelle pysäyttämättömän pervovillityksen, jonka voimaa edes perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen ei pysty ennustamaan.

Lain todelliset perusteet ja taustat unohdetaan, kun keskustelun tarkoituksena on esitellä omia epäjohdonmukaisia ja arvovärittyneitä mielipiteitä. Laki sisäisestä adoptiosta takaa lapselle oikeuden vanhempiin, jotka ovat sellaisia joka tapauksessa. Se tarjoaa oikeuden sisäiseen adoptioon jo olemassa oleville homo- ja lesbopareille. Nyt ei äänestetä siitä pitäisikö homojen ja lesbojen toimia vanhempina. He ovat sellaisia joka tapauksessa. On lapsen etu jos tämä saa esimerkiksi toisen vanhemman mahdollisen kuoleman sattuessa, elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on muutenkin häntä kasvattanut ja ollut aina läsnä.

Tietysti voisimme seuraavaksi äänestää ulkoisesta adoptiosta, joka on muuten mm. Ruotsissa hyväksytty osaksi mies- ja naisparien oikeuksia aikapäiviä sitten. Silloin voisi olla edes järkevää keskustella Oinosen argumenteista, joissa homot yhtyy 'hauveleihin' ja lapset katsovat vanhempien 'makuuhuoneleikkejä'.

Aiheeseen voi tutustua paremmin osoitteessa: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Homoperheiden+adoptiolaki+kuohutti+eduskunnassa/1135245899924

Terrorismista ja uutisoinnista

Byrokatti on järkyttynyt kansainvälisen median täysin yksipuolisesta uutisoinnista koskien USA:n toimia. Median vaikutus asenteisiin, propaganda tai jopa indoktrinaatio, näkyy jälleen karmealla tavalla kun uutisiin on noussut Afganistanin siviiliuhrit. Yleisin luku viime päivien ilmaiskujen uutisoinnissa on 150 siviiliuhria. Asiasta uutisointi on ollut hyvin vähättelevää. USA on sentään myöntänyt siviiliuhrit. Afganistanissa järjestetyssä opiskelijoiden mielenosoituksessa käytettiin Yhdysvalloista nimitystä "maailman suurin terroristiorganisaatio". Ei välttämättä kovin kaukana totuudesta. Kuvitelkaapa huviksenne kansainvälisen median reaktio, jos 150 yhdysvaltalaista siviiliä kuolee, tavalla tai toisella. Varsinkin toisen valtion sotatoimien seurauksena. Varmasti aika lailla eri tavalla puhuttaisiin aiheesta...

Toinen tuore uutinen liittyy CIA:n toimiin. CIA on kiduttanut vankejaan pitämällä heitä hereillä yhtäjaksoisesti jopa 11 vuorokautta. Vankeja oli kahlittu ja seisotettu niin, ettei nukahtaminen ollut mahdollista.

"Presidentti George W. Bush joutui vuonna 2007 korkeimman oikeiden päätöksen vuoksi allekirjoittamaan Geneven sotavankisopimuksen mukaisen määräyksen, jossa kiellettiin riistämästä vangeilta näiden perustarpeita. Listalle pääsivät muun muassa riittävä vesi, ruoka, suoja ja vaatetus. Unta ei kuitenkaan mainittu.

Bushin hallinto tulkitsi lääketieteen asiantuntijoita niin, että vankien valveilla pitämistä voitiin perustella terveydelle vaarattomana. LA Timesin mukaan asiantuntijat ovat sittemmin kumonneet tulkinnat väärinä." (Lainaus hs.fi)

Ihmisoikeuksia poljetaan siis aina kun siihen on mahdollisuus. Guantanamo on tuoreessa muistissa. Osoittaa täydellistä idiotismia, tai toisena paljon todennäköisempänä vaihtoehtona, erittäin vakavaa ihmisoikeuksista piittaamattomuutta, tulkita tuota Geneven tekstiä tuolla tavalla. 11 vuorokauden hereillä pitäminen on täysin epäinhimillistä ja terveydelle erittäin vaarallista. Puhumattakaan muista "kuulustelumenetelmistä", joita tuona aikana on mahdollisesti käytetty.

Vaalikampanjointia

Eurovaalit ovat taas ovella, ja mitä mielenkiintoisimpia mainoskampanjoita on alkanut taas pulpahdella esiin kuin sieniä sateella. Tässä Byrokatin pieni katsaus "parhaimpiin".

Kepulaiset ovat lähteneet muistelmaan vanhoja ottaessaan Urho Kekkosen kampanjansa keulakuvaksi. Urhoutta Eurooppaan. UKK:n aikaan suomettuminen oli vahvimmillaan, ja naapurin vaikutus sisäpolitiikkaamme myöten oli hyvin voimakas. EU-kriitikot varsinkin ovat varpaillaan siitä, että EU tunkeutuu yhä voimakkaammin eri politiikan alueille jäsenmaissaan - näin ollen Keskustalaiset joko tiedostamattaan tai tiedostaen luovat jännän assosiaation kampanjalauseellaan.

Kokoomus taas on Bob Helsingin avulla luonut hyvin visuaalisen kampanjan, Into, Tieto ja Taito. Intoa tuntuu ainakin riittävän, Kataisen ja Stubbin koko naaman levyiset hymyt vaikuttavat melko härskeiltä suuremmissa mainosjulistessa. Plussaa kuitenkin ehdottomasti näyttävimmästä kampanjasta.

Demarit ovat puolestaan jälleen olleet täysin näkymättömiä. Ihmisten Eurooppa -sloganilla mennään, onpa omaperäistä. Arvopohja on ennallaan, mutta puolueen tämänhetkinen kriisitilanne kiteytyy jälleen kampanjaa katsoessa. Puolueelta tuntuu puuttuvan munaa tarttua vaikeisiin kysymyksiin, ja selkeät johtohahmot (kts. esim. Kokoomus) kampanjasta puuttuvat täysin. "Nukkuvia äänestäjiä" tällä ei todellakaan herätetä.

Perussuomalaiset : peruseuro on palovaroitin. Puolueen EU-kritiikki (tai jopa EU-vastaisuus) on hyvin tiedossa, herääkin kysymys miksi pyrkiä EU-parlamenttiin jos koko instituutioon ei ole luottamusta. Yksittäisillä paikoilla ei siellä suuria toimintalinjoja muuteta. Vaalikampanjasivuilta löytyy mm. kiva lintukuvagalleria.

Vihreiltä ei löydy selkeää vaalislogania. Hekin menevät tutuin arvoin kohti vaaleja, luottaen monipuoliseen ehdokasvalikoimaan ja yksittäisten ehdokkaiden omiin kampanjoihin. Vasemmistoliitto taasen edustaa omantunnon ääntä, hauskalla pikku vaalikoneella varustetuilla vaalisivuillaan. RKP:lle moninaisuus tuo lisäarvoa.

Tällä hetkellä suomalaisia MEPpejä on 14, paikkamäärä putoaa tulevissa vaaleissa yhdellä. Kokoomuksesta ja Keskustasta on molemmista 4, SDP:llä 3, Vihreillä, RKP:llä ja Vasemmistoliitolla on 1 paikka kullakin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka jako muuttuu vaalien jälkeen.

Kiekkoa...

Ajattelin avautua menneestä jääkiekkokaudesta, koska se aiheuttaa edelleen ristiriitaisia tunteita. SM-liigassa suurinta närästystä aiheuttavat tällä hetkellä innostuneet fanit. Kenties kaikkein innostuneinta porukkaa löytyy Oulusta, missä jengi kulkee Kärppä-pipo päässäkin kesähelteillä. Onko tämä enää tervettä fanikulttuuria kysyn minä? Tämä samainen porukka on myös ehtinyt keksiä maamme lauluun uuden sävellyksen missä painotetaan maata pohjoista. Mistä näitä oikein sikiää? Onko kyseessä jatkuvasta pipon käytöstä aiheutunut lämpöhalvaus vai mistä on kyse?

No kyllä sitä osataan länsirannikollakin. Porin Ässät joutui sm-liigakarsintaan Vaasan Sporttia vastaan. Ässät vei ottelusarjan lopuksi, mutta porilaiset juhlivat voittoa kuin olympiakultaa. Harvemmin näkee jonkun porukan juhlivan noin kovasti sitä, että tippuivat melkein divariin. Patasydän sykkii koviten silloin kun ollaan surkeita, no Porissa on aina ollut perinteitä masokismiin. Ei siinä, että vaasalaiset fanit yhtään sen parempia olisivat. Kiitos punaisen armeijan vaasalaisia kiekkofaneja pidetään härikköinä, jotka osaavat vain heitellä kiviä vastustajan bussia päin hävityn pelin jälkeen. Törmäsin viime vuoden puolella yhteen Sport-faniin paikallisessa ravitsemusliikkeessä, missä hän selitti suu vaahdoten, että Vaasan Sport on hänen elämänsä tärkein asia. Hei haloo!!! Elämän tärkein asia joku mestis seura? Olisin nauranut, mutta olisin saattanut saada kivestä.

No mitäs maajoukkueesta sitten. Jätetään sanomatta, selvää on kuitenkin se, että Ruotsia ei voi kannattaa missään oloissa. Mieluummin vaikka Venäjää! Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin Suomella alkoi mennä heti paremmin kun päästi irti Ruotsista. Venäjän keisarikunnan alaisuudessa meidän autonomia lisääntyi, eikä tarvinnut enää vääntää isäntämaan kielellä valtion virastoissa. Suomi soti Ruotsin sodat back in the days ja sai kiitokseksi lämmintä kättä talvi- ja jatkossodissa. Harmi kun se "voittamisen kulttuuri" ei ollut vielä silloin pesiytynyt kansankotiin. Olisivat voineet vähän jakaa sitä tännekkin.

Pyykinpesua

Yhteiskunnallinen rappiotila ilmenee nykypäivänä monilla tavoilla. Opiskelijat voivat huonosti tutkimusten mukaan, mutta huonomminkin voisi mennä. Opiskelija-asuntolani pesutuvassa tuntuu asuvan jokin laitapuolen kulkija. Tuo mies ilmestyy aina pesutuvan käyttöajan sulkeuduttua iltamyöhällä, ja on aina poissa aamulla. Kerran näin hänet aterioimassakin pesutuvan ulkopuolella olevalla penkillä. Kenties hänellä on muitakin yöpaikkoja, sillä läheskään joka ilta en häntä huomaa. En tosin tunnusta olevani mikään kerrostalokyttääjä!

Eikö yhteiskunta enää pidä heikommistaan huolta? Vai onko kansalaisten asenteetkin jo hyvin välinpitämättömiä, suorastaan vihamielisiä heikompiosaisia kohtaan. Suoranaista haittaa tuostakaan kaverista ei kenellekään koidu, mutta silti huomaan itsenikin ajattelevani häntä rasitteena - jopa "roskana", joka pitäisi lakaista pois täältä kunnollisten kansalaisten nurkista. Hänkin vain haluaa varmasti lämpimän paikan viettää yönsä. Onneksi kesä on jo ovella ja yöt lämpenevät. Missä on lähimmäisenrakkaus ja välittäminen toisista? Vai ovatko nuo jo täysin kuluneita ja käyttökelvottomia ajattelumalleja nykyajan kylmässä ja kovassa yhteiskunnassa?

Suomessa on yli 10 000 asunnotonta. Huikea määrä ihmisiä siis ilman kotia, varsinkin kun kuvittelemme elävämme todellisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Mitä tälle määrälle tapahtuisikaan, jos sosiaaliturvaverkostoa karsittaisiin kovalla kädellä. Tähänkin on paineita olemassa, suuret demografiset muutokset ovat jo nykypäivää ja meillä on paljon haasteita, joihin täytyisi keksiä ratkaisuja. Voi olla vain ajan kysymys, kun sinunkin pesutuvastasi löytyy vieraita ilman pyykkejä!