Älkää tuoko sitä porvaria minun luonnontuotteideni lähelle

Nuorempana poikana mietin liioittelivatko Marx ja Engels porvarillisen vallankumouksen vaikutuksia Kommunistisessa manifestissa, sillä minusta vuosituhannet ennen kapitalismia olivat merkityksellisempiä ihmiskunnan historiassa kuin em. herrasmiesmiehet antoivat ymmärtää. Häiritsevintä oli kapitalismin käsittely kulttuuri- ja arvovallankumouksina. Näitä se tietysti olikin, mutta silti mullistuksen pyörteissä vääntelehtivä ihminen oli aika lailla sama kuin se, joka oli juuri uskonut verenperintöön ja orjuuteen.

Itse sain kuitenkin selkeän näytön porvarin tunkeutumisesta henkilökohtaiseen tunnemaailmaan nähtävästi jäädäkseen tulleella Konemetsäfestivaalilla, josta minulla on jo monen vuoden kokemus. Kyseessä on tapahtuma, jonka tavaramerkkejä ovat aiemmin olleet rajoittamaton liikkumavapaus, joka on tarkoittanut lähes aidatonta ja portitonta aluetta, jossa esiintymislavalta toiselle on päässyt kätevästi keksimällä oman reittinsä metsän satumaan läpi. Vegetaristinen ilmapiiri taas on merkinnyt kokonaisvaltaisen *meinasin sanoa ekologisen, mutta se on liian kliininen käsite* luonnonrakkauden omaksumista tai ainakin luonnon merkityksen ymmärtämistä. Käytännössä ihmiset ovat keränneet omat roskansa alussa jaettaviin roskapusseihin ja muutenkin käyttäneet symbioosissa luonnon omia antimia fyysisen ja henkisen nälän tyydyttämiseksi. Tämän tueksi ei ole tarvittu sen kummempia porvaripartioita estämään tappeluita, raiskauksia tai ryöstöjä, koska niitä ei ole mainittavasti tapahtunut. Nyt kaikki oli muuttunut.

Keksin käyttökelpoiseksi termiksi kaikille jollain tavalla avautuvan "RMJöitymisen", jota voin tarkentaa muutamalla tunnuselementillä: tyhjänpäiväinen äänekkyys, paidattomat poikaporukat, joille oli yhteistä sama mailaharrastus, paskan suomalaisen oluen suurkulutus ja mäyräkoirapahvien suurkulutus päähineinä, rempseyden romantisointi (joka ilmenee lähinnä suomalaismaskuliinisen tapakulttuurin white trash -puolien liioitteluna omassa käytöksessä), humalaan liittyvän aggressiivisen seksuaali- ja väkivaltavakäyttäymisen kasvu, uudet mouhijärveläis-kossupullo-raiskaampa-tästä-naisen -kansan hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset, markkinoiden laajempi hyväksikäyttö ja hintapolitiikka, joka kohdistuu lähinnä em. porukan tarpeiden tyydyttämiseen ja myös niiden lietsomiseen. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta ikävä myöntää, että mikäli yksikään festivaali voi Suomessa jatkua, sille pitää tapahtua tällainen metamorfoosi tai muutoksen puolesta puhujat käyttäisivät varmaan sanaa "kehittyä". Todellisuudessa ainoa oikeasti hyväksyttävä festivaali on RMJ, vaikka siellä tapahtuu eniten huumepidätyksiä ja muita suomalaisille sopivia rikoksia. Ne tapahtuu kuitenkin hyväksyttävässä, yksilöllisyyttä ja markkinahenkeä vaalivassa ilmapiirissä. Ainoa oikea ruoka on kebab ranskalaisilla ja ainoa oikea juoma väritön, hajuton ja mauton vodkabattery.

Se aika vuodesta

Syksy lähestyy taas kovaa vauhtia, ja yliopistomaailmassahan se tarkoittaa uusien fuksien saapumista akateemiselle opintielle. Uudet opiskelijat on nyt valittu, ja Byrokatti onnittelee kaikkia uusia Hallareita, tervetuloa joukkoon iloiseen!

Silloin kun Katti aloitti opintiensä, oli yhdeksästä elämästä kaikki jäljellä ja nuoruuden intoa täynnä. Sittemmin henkiä on karsiutunut tasaiseen tahtiin yksi per vappu, ja joskus ylimääräisiäkin... Odotukset olivat moninaiset ja ajatukset harhailivat - mitenhän se yliopisto-opiskelu eroaakaan sitten lukiosta ja miltä tuntuu muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoa. Toki kaikki eivät tässä tilanteessa ole, mutta monet kuitenkin.

Fuksivuodesta Vaasassa on jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Ensinnäkin Byrokatti on saanut paljon uusia ja kiehtovia tuttavuuksia. Siksi erityisen tärkeäksi voisikin korostaa osallistumista oman tuutoriryhmän tapaamisiin ja toimintaan heti alusta alkaen - takaan, että sieltä löytyy niitä kavereita ja ystäviä läpi koko opiskeluajaksi. Kukaan ei jaksa taivaltaa yksikseen läpi tämän valtavan urakan, jonka päässä odottaa maisterin tutkinto. Vaasa opiskelukaupunkina on siitäkin erityisen mahtava, että täällä lähes kaikki ovat samassa tilanteessa aloittaessaan - uusi kaupunki, eikä valmista kaveripiiriä. Tutustuminen kanssaopiskelijoihin on siis mahdollisimman helppoa.

Syksyn rientoihin kannattaa muutenkin osallistua täysillä, vaikka joskus saattaa tuntuakin siltä, ettei bileputkelle loppua näy. Nopeasti ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet kuitenkin kuluvat, ja ennen kuin huomaatkaan, istut Tritonian lukusalissa (tai sitten Byrokatin seurassa Cafe Oskarissa) rutiininomaisesti tenttisumaan valmistautuen. Suurin osa teistä ei alle 4-5 vuodessa täältä kuitenkaan selviä, joten turha stressailla alusta alkaen vaan antaa opiskelun ja opiskelijaelämän edetä osittain myös omalla painollaan! Teistä uusista toivoista jotkut myös "sortuvat" järjestöaktiiveiksi, mutta se onkin kokonaan eri tarinansa ja Byrokatti palaa siihen syksyn kuluessa.

Vielä kerran onnittelut uudesta opiskelupaikasta kaikille tuleville fukseilla, Royalin tiskillä tavataan!