torstai 6. elokuuta 2009

Onko Suomi sodassa?

Professori Juhani Suomen mielestä Suomi on sotaa käyvä maa .

Tässäpä onkin varsin mielenkiintoinen kysymys. Sodan määritelmä on jo itsessään hyvin moninainen, eikä yksiselitteinen. Joka tapauksessa sodan taustalla on aina politiikka, tavoitteellinen toiminta. Sotapolitiikan taustalla taas on ihmisten intressit, himot, pakkomielteitä valtaa kohtaan ja ahneus. Talous on useimmiten myöskin jonkinlaisessa roolissa konflikteissa. Siitä ei kuitenkaan liene epäselvyyttä, että Afganistanissa on käynnissä sota. USA:n, joka luonnollisesti on se aloitteellisin osapuoli kyseisessä sodassa, julkilausumissa on nykyisin monesti tullut esille sodan jatkaminen. Demokratiaa on levitettävä, hinnalla millä hyvänsä.

Afganistanissa on n. 110 suomalaista sotilasta International Security Assistance Forcen, ISAFin palveluksessa. ISAF-joukot koostuvat pääosin NATO-maista, yhteensä reilut 60 000 sotilasta. Eräät muut maat, esimerkiksi Hollanti ja Kanada, ovat ilmoittaneet jo vetäytyvänsä Afganistanista. Suomi ei ole tällaisia suunnitelmia julki lausunut. Päinvastoin, on puhuttu lisäjoukoista. Tämä ele jo yksinään puhuu sen puolesta, että Suomi on sodan osapuolena (osana sitä).

– Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi, Suomi sanoo kolumnissaan Verkkoapilassa.

Tosiaan, rauhanturvaaminen tai kriisinhallinta ovat kovin kauniita sanoja sille, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ovatpahan suomalaiset ampuneet jopa toisiaan Afganistanissa. Se ei mielestäni ole kuitenkaan oleellista, minkälaisia rutiineja suomalaissotilaat päivittäin harjoittavat, vaan ihan yleisellä tasolla ISAF-joukoissa, jotka harjoittavat hyvinkin aktiivista sodankäyntiä, mukana oleminen määrittää Suomen sodassa mukana olevaksi.

Rauhanturvaajat ovat Suomessa järjestäytyneet Suomen Rauhanturvaajaliitoksi. Järjestö muutti vuonna 2005 nimensä, aiempi nimi oli Suomen Sinibarettiliitto. Nimenmuutos oli tarpeen sillä kaikki rauhanturvaaminen ei enää tapahdu sinibarettisissa YK-johtoisissa operaatioissa vaan myös NATO-johtoisissa operaatioissa, joilla ei ole YK:n suoraa mandaattia. Näissä operaatioissa palvelevat käyttävät kansallista, vihreää barettia. Suurin osa sinibarettiyhdistyksistä on muuttanut nimensä rauhanturvaajien yhdistyksiksi. (Wikipedia.)

Tässä näkyy selkeästi jo Suomen nykyinen ja tuleva linja - osallistuminen NATO-operaatioihin yhä enemmän ja enemmän. Liekö sitten tien tasoittamista kohti jäsenyyttä, mene ja tiedä. Yksi asia on minulle ainakin hyvin selvää, väkivaltaa ei voi lopettaa väkivalloin. Toivottavasti tämä muistetaan myös poliittisia päätöksiä ja linjauksia tehdessä Suomen tulevaisuutta ajatellen.