AK-47 ladataan sovinismilla

Haluan kutsua teidät mukaan ajatusleikkiin. Teidän ei tarvitse pitää leikistä, mutta pääasia, että annatte ajatukselle hetkisen aikaanne ja energiaanne. Suomen puolustusvoimia on pidetty paitsi itsenäisyyden takaajana ja esi-isien perinnön puolustajana, myös erityisesti kansakunnan yhtenäisyyden symbolina ja jopa suomalaisten yhteisen mentaliteetin fyysisenä ilmentymänä. En ota vielä kantaa kahteen edelliseen, mutta ajatusleikin tarkoituksena on kääntää kaksi viimeistä nurin päin ja kysyä: mitäs jos yhtenäisyyden sijasta suomen puolustusvoimat jakaakin kansan kahtia? Eikä vain ihan mistä tahansa kohtaa vaan suoraan sukupuolielinten perusteella? Ja mitäs jos tämä jako ulottuu paitsi pakottavaan fyysiseen velvollisuuteen, ajan- ja tilankäytön rajoittamiseen, mutta myös yksilön ja tässä tapauksessa sukupuolen edustajan maailmankatsomukseen ja arvomaailmaan. Ja mitäs jos tämä erilainen asennoituminen kohdistuu erityisesti toiseen sukupuoleen ja vielä siinä mielessä, että yhteiskunnallisen velvollisuuden piirissä oleva sukupuoli saa vuoden yhteiskuntapalvelunsa seurauksena lahjaksi iäti kestävän arvomaailman, jossa toisen sukupuolen edustajien ominaisuudet, kyvyt ja mahdollisuudet tulkitaan aina vahvasti sukupuolisidonnaisesti ja sitä kautta vähättelevästi? Entä jos saman velvollisuuden puuttuminen vaikuttaa paitsi taas maailmankuvaa ja yhteiskunnallista todellisuutta mustavalkoistavalla tavalla, mutta myös itsetuntoa heikentävästi?

Jos hyväksymme ajatusleikin premissit, niin meillä on edelleen käsissämme patriarkaalinen yhteiskunta, jossa patriarkaatin voi määrittää näin: 18 vuotta täyttäneet miehet. Määritelmään voisi lisätä "18 vuotta täyttäneet, intin käyneet, miehet. Sivarit ja aseistakieltäytyjät kuuluvat myös alaluokkaan eli naisiin, sillä he ovat luopuneet miehisestä arvostaan samalla hetkellä, kun he tekivät valintansa. Naiset taas eivät voi sille mitään, että ovat naisia. He ovat luonnostaan heikkoja ja kyvyttömiä synnytyskoneita. Siksi heitä pitää suojella ja turvata kaikelta pahalta sekä tehdä heitä koskevat tärkeimmät päätökset heidän puolestaan.

Jos kyse on sovinistisesta instituutiosta, jonka tarkoituksena on pitää naiset toisen luokan kansalaisina, miksi sellaista ylläpidetään? Naiset syöttävät patriarkaattia rakenteellisella huonolla itsetunnolla, joka näkyy huonompina palkkavaatimuksina ja tyytymisenä omaan asemaan. Aselvelvollisuuteen naiset eivät useinkaan osaa ottaa kantaa, koska koko tilanne on absurdi heillekin. Tärkeä yhteiskunnallinen velvollisuus, joka ei jostain syystä ole velvollisuus heille. Pakokauhussa argumentoidaan sekoitellen biologisia välttämättömyyksiä, biologisia mahdollisuuksia ja yhteiskunnallisia normeja, tapoja ja tottumuksia toisiinsa. Lopuksi palaamme kuitenkin alkutilanteeseen; järjettömään hämmennykseen siitä miten näin voi olla.