Byrokatti

Ylioppilaskunta hengittää uutta ilmaa

2011-03-27T17:41:00.006+03:00

Meillä Vaasassa ylioppilaskunta on viime vuodet ollut murroksen kourissa. Talous on ollut kuralla jo useamman vuoden, mutta nyt pikku hiljaa alkaa näyttää paremmalta.

Vuoden 2010 tulos on melkein parikymmentätuhatta plussan puolella. Plussan puolelle pääseminen on kuitenkin vaatinut melko suuria leikkauksia toimintaan ja jäsenmaksuakin on nostettu, viimeksi vuodelle 2010 110 euroon. VYY:n talouden alamäkeen on monia syitä. Suurin niistä on luonnollisesti yliopiston rantaan rakennettu ylioppilastalo, josta yo-kunta omistaa puolet. On kuitenkin populistista väittää, että syy talouden tilaan johtuu pelkästään talosta. Tutkintorakenneuudistuksen myötä ylioppilaskunnan jäsenmäärä notkahti 2008. Myös yths:n talousongelmat ovat heijastuneet VYY:hyn ja tämä näkyy osaltaan jäsenmaksun suuruudessa.

Edustajisto siunasi viime vuoden lopulla paljon kohuakin herättäneen organisaatiouudistuksen, jonka johdosta kirjakauppa Pro Gradu lakkautettiin, kolme työntekijää irtisanottiin ja luotiin uudet toimet, kulttuurisihteeri ja talousjohtaja. Pro Gradun tilanne on ollut kestämätön jo useamman vuoden. Kirjakauppan myynti on laskenut tasaisesti ja suurimman osan sen palveluista voi hoitaa jo toista kautta. Esimerkiksi luentoprujut ovat nykyisin helposti tulostettavissa netissä. Oli järkevää kohdentaa ylioppilaskunnan resursseja muuhun palvelutoimintaan, joka on myös taloudellisesti kestävällä pohjalla.

Byrokatti odottaa VYY:n organisaatiouudistukselta paljon. Kulttuurisihteeri tuo tapahtumien järjestämiseen ammattimaisempaa otetta ja jatkuvuutta. Tähän asti on ollut hyvin pitkälti hallituksen kulttuuri- ja vapaaikavastaavan persoonan varassa mitä tapahtumia on järjestetty ja miten. Talousjohtaja auttaa taas rakentamaan VYY:n taloutta, niin että voidaan jatkossakin tarjota jäsenille palveluita ja edunvalvontaa. Talousjohtaja tulee myös keventämään pääsihteerin työtaakkaa, mikä on viime vuosina ollut kohtuuttoman suuri. Pääsihteeri pystyy jatkossa entistä paremmin keskittymään itse organisaation johtamiseen ja toiminnan valvomiseen.

Jokainen uudistus on aina riski, mutta myös mahdollisuus. Syksyllä VYY:n koko henkilökunta on uudistunut. Pääsihteeri Viitala on jättänyt eronpyyntönsä edustajistolle, ja uuden pääsihteerin pitäisi aloittaa toimessaan syyskuun alussa. Byrokatti toivoo, että VYY ottaa toiminnassaan uuden askeleen kohti avoimempaa ja parempaa ylioppilaskuntaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä toisin? Uusi kulttuurisihteeri tulee varmasti antamaan oman panoksensa tapahtumien kehittämiseen, mutta ehkä entistä enemmän voitaisiin tehdä yhteistyötä ainejärjestöjen kanssa. Tämän kevään urheilutapahtumista niin rusettiluistelu kuin lätkäturnauskin jouduttiin perumaan vähäisen osanoton vuoksi. Tapahtumista tiedottaminen toimii, mutta ongelma on varmaankin se, että tarjonta on liian suurta. Keväällä on muutenkin tapahtumia tarjolla, joten ylioppilaskunta on ahtaalla siinä suhteessa.

Ainejärjestöt ovat yo-kunnan keuhkot, hengitetään niiden kautta.

Vassarin herääminen

2010-08-09T21:30:00.004+03:00

Byrokatilla on ystävä nimeltään herra B, joka on perinteisen käsityksen mukaan poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Herra B on uskonut vahvasti valtion kykyyn ratkaista ongelmia ja on monesti puolustanut valtion ohjaavaa roolia yhteiskunnassa.

Mutta sitten jokin muuttui, herra B joutui puolustamansa järjestelmän uhriksi. Hän ei löytänyt kesäksi töitä ja viimeisenä oljenkortenaan yritti nostaa toimeentulotukea. Sosiaalitoimisto kuitenkin eväsi herra B:n hakemuksen. Tämä ajoi B:n raivon partaalle. "Maahanmuuttajia ja pakolaisia kyllä autetaan, mutta kun rehellinen suomalainen tarvitsee apua sitä ei saa."Tämän jälkeen B alkoi nähdä maailman uusin silmin. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta olikin vain iso tsoukki hänen silmissään. Näitä heräämisiä kaivattaisiin enemmänkin.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli aikoinaan ideana vallankumouksellinen. Kehitys lähti liikkeelle länsinaapuri Ruotsista ja maata alettiinkin kutsua "kansankodiksi". Nykyistä järjestelmää puolustetaankin usein sillä, että se pitää huolen heikoimmista ja tarjoaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Aikoinaan näin olikin ja suomalainen hyvinvointivaltio on tuonut meille vaurautta ja osaamista mitä arvostetaan kaikkialla maailmassa. Nykyinen järjestelmämme on tullut kuitenkin tiensä päähän. Globalisaatio on muuttanut maailmaa, eikä idea pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta riitä houkuttelemaan tänne osaajia. Meidän on myös mietittävä sitä, miten saamme tuhansia suomalaisia työllistävät yritykset pysymään täällä. Globalisaatio ei ole ainut ongelma, julkisella sektorillamme muhii monia kriisejä. Esimerkiksi kunnissa, joiden vastuulla terveydenhuollon ja koulutuksen järjestäminen on mennään veitsi kurkulla.

Monet haluavat kuitenkin pitää kiinni hyvinvointimallista, vaikka se on rikki eikä palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Varmaan osa hallareistakin ajattelee vain omaa työllistymistään valmistumisen jälkeen. Emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme viime aikaiselta kehitykseltä. Verotuksemme ei kannusta työntekoon, sosiaaliturvamme on passivoiva ja julkinen terveydenhuoltomme kärsii resurssipulasta. Tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta: valtio on rajusti velkaantunut, suurien ikäluokkien jäädessä eläkkeelle veronmaksajia on entistä vähemmän ja kun maahan ei synny uusia Nokian kaltaisia menestystarinoita voidaan ehkä jo puhua eräänlaisesta kriisistä.

Yhteisöllisyys on hyvä juttu, mutta ihmisillä tulisi olla kuitenkin enemmän vastuuta itsestään. Emme voi enää jatkossa pitää valtiota lahja-automaattina, joka auttaa aina kun tulee hätä. Tämä ei ole nykyisessä maailmantaloudessa enää mahdollista. Vaati omakohtaisia kokemuksia ennen kuin herra B otti askeleen oikealle. No ehkä B on edelleen vasemmalla poliittisesti, mutta tunnustaa nyt kuitenkin realiteetit. "Jotain tarttis tehdä" kuten eräs valtiomies aikoinaan sanoi.

En itse halua, että Suomea aletaan kehittää pelkästään markkinavoimien ehdoilla. Siitä on huonoja kokemuksia muualta. Olisi löydettävä hyvä välimuoto yhteisöllisyyden ja yksilönvapauden väliltä. Valtion tulee jatkossakin tukea asioita, jotka ovat tärkeitä. Näitä ovat esimerkiksi vanhusten ja sairaiden hoitaminen ja suomalaisen energia -ja elintarviketeollisuuden omavaraisuus. Opiskelijoita ei myöskään sovi unohtaa, koska tarvitsemme jatkossakin osaajia eri aloille. Mutta miten tämä tukeminen pitäisi hoitaa? Ehkä perustulo voisi olla yksi vaihtoehto, joka myös keventäisi ja selkeyttäisi nykyistä sosiaaliturvaamme.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo

http://www.vihreat.fi/perustulo

Facebook virtuaalitodellisuuden tuhoutumisen sinettinä

2010-08-04T23:53:00.007+03:00

Virtuaalimaailman visiointi alkoi Gibsonin Neuromancerista, joka ilmestyi 1984. Gibson esitti ensimmäiset ajatukset tulevan tietoverkon, Internetin olemuksesta. Tämä uudenlainen bittivirta tulisi muuttamaan sosiaalisen kanssakäymisen muodot ja sisällön sekä muokkaisi yhteiskunnallista todellisuutta enemmän kuin yhteiskunnallinen todellisuus sitä. Yksi keskeinen termi, jota Gibsonista lähtien on käytetty kuvaamaan tällaista utopistista tai ehkä enemmänkin dystopistista maailmaa on ’virtuaalinen’. Sosiaalisessa yhteydessä sanalla tarkoitetaan normaalisti keino-, teko- tai ei-todellisuutta, joka kuitenkin kuvastaa tai toimii ”oikean” todellisuuden alla mahdollistaen ihmisten kanssakäymisen toisten tietoverkkojen ja näiden ”oikeiden” ihmiskäyttäjien kanssa.

Virtuaalitodellisuudesta puhuttiin eniten 90-luvulla, kun internetin yleistyessä syntyi lukematon määrä erilaisia virtuaalipalveluita, niiden kuluttajia ja suurkuluttajia. Erityisenä käyttäjäryhmänä kehittyi nörtit, jotka elivät tässä virtuaalimaailmassa oikean todellisuuden sijaan. Keskustelu nörteistä oli selvästi moraalinen sillä keinotodellisuus ja oikea todellisuus haluttiin arvottaa vastakkaisiksi, selvästi erillisiksi tiloiksi. Oikea todellisuus edusti tavoiteltavia arvoja ja virtuaalitodellisuus kaikkea sellaista, jossa ei kannattanut elää. Puhuttiin elämismaailman aitoudesta ja todellisista sosiaalisista kontakteista. Tärkeimpiä internetelämän vastaisia argumentteja oli käsitys virtuaalitodellisuuden taipumuksesta muuttaa sosiaalinen kanssakäyminen ’epäaitoon’ muotoon. Nettisosiaalisuutta nimitettiin teeskentelyksi, joka ei perustu keskinäiseen luottamukseen tai persoonalliseen ajatuksenvaihtoon vaan kasvokkaisuuden puuttumisen ajateltiin tekevän ihmisyhteyksistä anonyymeja, tyhjiä ja sieluttomia. Näin ihmisen sosiaalinen perusluonne vääristyy ja hänestä tulee laskelmoiva ja itsekeskeinen huijari. Maailmasta tulee paikka, jossa ihmisiä tarvitaan enää vain viihteeksi tai edistämään omia hyötylähtökohtia.

Mitä sitten tapahtuikaan? Verkkopelibuumi syntyi Suomessa kahdella rintamalla. Toisaalla joukkoroolipelit lisäsivät kannatustaan Ultima Onlinen myötä, mutta mielenkiintoisempaa oli alunperin yksinpeliksi tarkoitettujen räiskintä- ja ampumapelien muuttuminen suosituiksi verkkoyhteisöpeleiksi. Quake Team Fortress, Action Quake 2 sekä Counter Strike muuttivat koko Internetin paikaksi, jossa oli tarkoitus yhdistyä toisten pelaajien kanssa ”klaaniksi” ja pelata muita samanlaisia joukkoja vastaan. Pelaajat käyttivät nimimerkkejä, mutta keskustelivat ”otteluistaan” usein omalla irc-kanavalla ja matsien suunnittelun lomassa tuli vaihdettua todellista tietoa itsestä. Näin pelaajat alkoivat vähitellen hahmottaa klaanikavereitaan oikeina persoonallisuuksina. Ajankuvaan sopiva keskustelu Internetelämän syrjäyttävästä vaikutuksesta kävi vilkkaimmillaan. IRC (Internet Relay Chat) nähtiin samanlaiseksi palstaksi kuin Kissin Chat, vaikka IRC oli teknisen luonteensa takia aina enemmän kuin tylsistyneiden varhaisteinien epävarman seksuaali-identiteetin kokeiluareena. IRC ei sopinut anonymiteetin laajentamiseen koska sen avulla käyttäjät pystyi jäljittämään helposti. Samaan aikaan IRC oli lähimpänä virtuaalimaailma käsitettä koska se tarjosi yhteiskunnan pienoiskoossa, ykkösinä ja nollina. Jokaiseen tarkoitukseen, haluun ja harrastukseen löytyi kanava, jossa oli oma yhteisönsä ja sen itse kehittämä kulttuuri sekä yhteisesti jaettu sanasto. Yhteisöihin ei päässyt mukaan noin vain vaan luottamus piti ansaita, kuten oikeassakin elämässä. IRC:n rinnalla Windows Messenger ja AOL muiden pikaviestinohjelmien kanssa tarjosivat sosiaalisen median alkutyypin, jossa yhdistyi anonymiteetti sekä mahdollisuus käyttää nettiä puhelimen tapaan oikeiden ystävien kesken. Pikaviestinohjelmat olivat ahkerassa yrityskäytössä ja niiden hyödyt yrityksen kommunikaation kannalta hoksattiin nopeasti. ”Mese” oli käynnistyvän uuden vuosituhannen kuumin Internetsovellus eikä vähiten siksi, että se yhdisti yksityisen ja yleisen keskustelumahdollisuuden. Mesessä tuntemattomat ja kaikkein läheisimmät olivat omalla yhteystietolistalla peräkkäin.

Myspace muualla, IRC-galleria Suomessa aloitti sosiaalisen median hulabaloon. Myspace oli kohdennettu musiikillisesti, mutta sen tarkoituksena oli, kuten Facebookinkin, todellisten ihmisten yhdistäminen monella eri tasolla. Painopiste oli selvästi jo virtuaalisen ulkopuolella. Virtuaalitodellisuus ei ollut määritelmällisesti sosiaalista yhtä vahvassa mielessä kuin IRL (In Real Life) –kanssakäyminen, mutta nyt, uusien selainpohjaisten verkkosovellusten ansiosta, internetseurustelu alkoi ihmisten mielissä muistuttaa kasvokkaista kohtaamista. Edelleen keskustelukumppani esiintyi tekstinä ruudulla, mutta viritys oli uusi. IRC-galleria saavutti Suomessa massiivisen menestyksen 13 – 25 –vuotiaiden nuorten parissa ja yksinkertaisen kuva-kommentointijärjestelmän päälle alettiin rakentaa sosiaalista portaalia, joka korvaisi suuren osan nuorten jo valmiiksi käyttämistä sivuista. Facebookhengen, sen nykymuodossa voidaan sanoa syntyneen juuri tällä hetkellä. Melkein jokainen IRC-gallerian, tai tuttavallisemmin, galtsun uusista palveluista ja ominaisuuksista keskittyi yhdistämään ihmisiä paremmin toisiinsa. Ja vieläkin enemmän, melkein kaikki uudet tavat hakea seuraa, jokainen uusi infromaatiolaatikko, jonka pystyi täyttämään, keskittyi purkamaan anonymiteettia. Tärkeintä ei ollut ihmisten moninaiset yksilölliset tarpeet, joihin muut ihmiset satunnaisesti yhdistyivät vaan sosiaalinen vuorovaikutus sen persoonallisessa muodossa nousi uusien palveluiden tärkeimmäksi kriteeriksi. On kuin verkkosuunnittelijoiden rahanahneet mielet olisivat kuulleet sosiologien yhteisen huudon vahvemman yhteiskunnallisen integraation puolesta ja aivan kuin nämä samat pääoman arvonlisäyksen sokeat orjat olisivat päättäneet yhdessä ja samanaikaisesti netin toisenlaisesta tulevaisuudesta.

Facebook ylitti puolen miljardin käyttäjän rajan heinäkuussa 2010 eikä paluuta ole. Ihmiset ovat internetissä yhteisönä. Sen lisäksi, että jokaisella on facebookissa oma yhteisönsä, facebook on myös maailmanyhteisö. Sen jäsenillä on yksilölliset tarpeensa ja tyylinsä, mutta kotipesänä on jatkuvasti sama palvelu. Tämän kautta he suunnistavat Internetissäkin. Sivut, joilla he käyvät, on löydetty muiden käyttäjien toimesta, asiat joita he pitävät tärkeänä, löydetään osaksi omasta facebookyhteisöstä, mutta myös maailmanyhteisön kautta. Oma facbebookyhteisö ryhmitellään perheeseen, ystäviin, seurustelukumppaniin, koulukavereihin ja melkein tuntemattomiin. Kaikki tahot osallistuvat facebookjouruiluun ja facebookjulistuksiin. Mikä merkittävintä, facebookyhteisö on otettu oman elämän jäsentäjäksi samanarvoisena kuin IRL-kontaktit. Elämän jäsentäjänä facebookin uutta yhteisöllisyyttä luova olemus näkyy selkeimmin. Se ei ole vain vaihtoehtoinen tapa pitää yhteyttä entisiin tai uusiin tuttaviin. Se on uusi yhteisötila, joka todella tapahtuu In Real Life. Tässäkin yhteisössä on selvästi omat norminsa ja moraalinsa, joiden rikkomisesta rangaistaan välittömästi. Facebookilla voi aiheuttaa konkreettisia sosiaalisia hankaluuksia itselleen täsmälleen samaan tapaan kuin fyysisessä todellisuudessa. Moraalia pidetään kestävän yhteisöllisyyden pakollisena ominaisuutensa ja näyttääkin, että facebook voi maailmanyhteisönä luoda uusia tapoja yhdistää eri maailmankatsomuksia toisiinsa aidolla ja kestävällä tavalla. Yksi syy tälle on aiemmin huonona pidetty virtuaalitodellisuuden keskeinen rajoite: toinen näkyy vain tekstinä tai kuvina ruudulla. Välitön kasvokkaisuus ei välttämättä synnytä positiivista henkilökohtaisuutta tai sosiaalista autenttisuutta vaan nämä ovat pikemminkin virityksiä mielessä, joihin voi päästä montaa kautta. Ykköset ja nollat kelpaavat hyvin.

Naisena olemisen kummallisuus vol 1.

2010-06-18T16:27:00.015+03:00

Tiedättekö sen ilmiön, kun nainen on pukeutunut avarakauluksiseen paitaan, ja jos häntä sitten erehtyy katsomaan juuri tuon kauluksen alueelle, nainen vetää paitaa rinnan alueelta äkkiä ylöspäin, ikään kuin peittääkseen itseään? Usein on vielä niin, että paita on erityisen aukinainen rinnan alueelta, mutta tämän seikan huomioiminen saa naisessa aikaan äkkinäisen reaktion, jossa avoin paita yritetään muuttaa vähemmän avoimeksi. Mitä naiset todellisuudessa tekevät paitaa nostaessaan ja miksi he toimivat näin?

Kun naisen rintavakoa katsoo, ja hän vastaa tähän nostamalla kangasta ylöspäin, useimmiten nostoa seuraa myös vihainen katse, kulmien kurtistus sekä tutun tuijottajan ollessa kyseessä vielä jokin hätääntynyt kommentti tai kysymys oman pukeutumisen soveliaisuudesta. Naisella on selvästi siis epämukava olo paitansa kanssa.

Äkkiseltään ajateltuna ja erityisesti naisen näkökulmasta toiminta tuntuu hullunkuriselta. Onhan hän itse valinnut paitansa, jonka tarkoituksena on korostaa rintojen seutua, tuoda rintoja esille. Hän on itse tehnyt päätöksen, jonka seurauksena hän pitää paitaa, mutta silti tuntuu, ettei hän haluaisi pitää samaista vaatekappaletta. Ehkä meidän pitää ottaa huomioon, että nainen ei ole tietoisesti valinnut rintoja korostavaa paitaa vaan ainoastaan paidan, jossa sattuu olemaan leveä kaula-aukko. Nainen on voinut tykätä vain paidan väristä tai mallista kaula-aukkoa lukuunottamatta. Silti hän on valinnut paidan tietoisena kaula-aukosta ja sen merkityksistä. Asettuvatko naiset sosiaalisesti epämukavaan tilanteeseen pitääkseen päällään vaatekappaletta, jossa on kiva kuvio? Kai joskus. Silti kuvaamaamme ilmiötä näkee erityisesti naisilla, jotka pitävät usein rintoja korostavia paitoja. Voitaneen siis sanoa, että useimmissa tapauksissa nainen on ainakin ostopäätöstä tehdessään ollut tyytyväinen siihen, että hän saa juuri tämän paidan, jossa rinnat ovat esillä.

Ilmiön erikoislaatuisuutta tutkittaessa on asiallista kysyä: esiintyykö miehillä samanlaista käytöstä? Korjaileeko miehet asusteitaan, kun he huomaavat jonkun katsovan? Sisällytämme kysymykseemme sen itsestään selvän seikan, että naisten pukeutumisella on miesten pukeutumisesta eroava merkitys niin suhteessa naiseuteen kuin mieheyteenkin. Naiset asennoituvat vaatteisiinsa toisin kuin miehet omiinsa. Mutta jos ja kun miehet korjailevat vaatteitaan toisten katsoessa, onko se samanlaista? Miehet saattavat korjata paitaansa, esimerkiksi nostamalla hihojaan ylös tai laittamalla paidan housuihin. Useammin kuin naiset, miehet myös vähentävät vaatteita korjaten asukokonaisuuttaan. Miesten "itsensä korjaaminen" tuntuu asettavan heidät enemmän esille ja mikä olennaisinta; miehet tuntuvat haluavan itse olla enemmän esillä! Nostamalla hihojaan, he haluavat korostaa käsivarsiensa lihaksia ja laittamalla paidan housuihin, he tuovat esiin koko vartalonsa vaatteiden alta.

Kysymyksemme alkaa muotoutua. Miksi nainen ahdistuu kohdatessaan katseen, mutta mies innostuu? Vastaus on muutakin kuin, että nainen on usein sosiaalisesti epävarmempi kuin mies. Tällainen vastaus olisi sikälikin epätyydyttävä, että naista pidetään kyvyiltään huomattavasti taitavampana ja monipuolisempana sosiaalisena toimijana kuin miestä. Se mitä naista katsottaessa tapahtuu, selittää ilmiön. Nainen pystyy tuntemaan olonsa varmaksi, hän pystyy ajattelemaan itseään oikeana subjektina, toimijana, persoonana, siihen asti, kunnes näkee miehen katsovan hänen tissejään. Nainen muuttuu välittömästi omassa olemisessaan kohteeksi, objektiksi. Hän onkin jotain vain miehelle, ei mitään itselleen. Ei varsinkaan se tyttö, joka halusi olla tissit esillä. Tämä äkkinäinen oman aseman muuttuminen saa naisen sisällä aikaan äärimmäisen ristiriidan, johon nainen voi reagoida vain yhdellä tavalla. Muuttumalla siksi objektiksi, joksi hän itsensä jo tuntee. Nainen vetää paitansa ylöspäin ja kertoo miehelle ja koko maailmalle, että hän ei ole valinnut paitaansa, hän ei ole valinnut tissiensä esittelyä vaan sen on tehnyt jälleen kerran: mies.

Uuden vuoden uusi wanha

2010-02-23T13:40:00.004+02:00

Byrokatin uusivuosiblogi tulee yli puoli vuotta myöhässä, mutta tämä johtuu vain siitä, että byrokatti on ollut rakentamassa uutta vuottaan eikä ainoastaan käymässä keskustelua, veronmaksajien rahoilla!

On syytä miettiä uuden vuosikymmenen merkitystä. Yhteiskuntatieteilijät sanovat, että vuosikymmenen olemus luodaan vasta jälkeenpäin. Tähän on monta syytä. Ensinnäkin merkitykset luodaan jälkeenpäin siksi, että on hankala muodostaa jäsenneltyä kuvaa "meneillään olevasta." Toiseksi merkitykset "luodaan" sillä sellaisenaan millään vuosikymmenellä ei ole yhtä maailmankatsomuksellista suuntaa tai lokeroa, joka alkaisi ensimmäinen päivänä ja loppuisi 31.12 saman vuosikymmenen lopussa. Voidaan jotenkin pistää merkille vuosikymmenen aikana liikkuvia trendejä, koulukuntia ja totuttuja käsityksiä, mutta mitään selväpiirteistä vuosikymmenelle ominaista arvojärjestelmää on vaikea löytää. Sekin mikä muuttuu, saattaa koskea asteittain vain Schengen-maita tai pohjoismaista melkein kuollutta hyvinvointivaltiota.

2000-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä voidaan sanoa, että se aloitti erilaisia trendejä kuin 90-luku. Vuosikymmenen luotu olemus tarkoittaa myös ihmisten omaa ymmärtämistä vuosikymmenen vaihtumisesta. Edellisen vuosikymmenen kohdalla vaihtui myös vuosituhat ja se tuntuu ihmisistä merkitykselliseltä. Tällä on ainakin vaikutusta omaan elämään ja vaikutusmahdollisuuksista riippuen myös toisten. Ei ole vaikea kuvitella, että scifiutopioita mielessään rakentava pohatta alkaa harrastamaan erilaista yhteiskunnallista vaikuttamista ja rahojen suuntaamista vain siksi, että ollaan siirrytty uudelle vuosituhannelle.

90-luku tullaan muistamaan suurten vallankumousten ja valtioiden itsenäistymisen sekä luomisen aikakautena. Se muistetaan myös kapitalismin viimeisestä kuoliniskusta kommunismille. Alettiin puhua historian kuolemasta tai suurten kertomusten kuolemasta siksi, että kapitalismille tai oikeastaan markkinaliberalismille ei löydetty enää sellaista kokonaistavaltaista, ideologista vaihtoehtoa, joka olisi voinut haastaa vallitsevan kehityksen. Edelleen eteenpäin menevä yksilöllistymiskehitys ja erityisesti informaatioteknologian vallankumous Internetin ja kännyköiden läpimurron myötä, loi sellaiset puitteet, jossa globaali talous ja uudenlainen ihmiskäsitys nivoutuu yhteen. Modernin ihmisen yksilöllisyys on piirre, joka voi vain saadaa yhä yksilölllisempiä muotoja. Positiivisesta vapaudesta (minulla on oikeus johonkin!) ollaan siirrytty jo lähes kokonaan korostamaan negatiivista vapautta (minulla on oikeus olla ilman jotain). On vaikea kuvitella solidaaristen kytkösten ainakaan vahvistustan, joskin ne voivat saada uusia muotoja. Kysymys onkin riittääkö tämä säilyttämään yhteiskuntarauhan ja/tai demokraattisen järjestelmän sellaisenaan kuin me sen tunnemme?

Äiti, tuolla on jotenkin olennaisella tavalla samanlaisia ihmisiä kuin minä, sinä ja isi!

2009-11-24T00:06:00.003+02:00

Tampereella järjestettiin joulukadun avajaisparaati ja tuhannet ihmiset olivat kerääntyneet hämeenkadun varrelle katsomaan kulkuetta, joka koostui joulupukista ja hänen reestään, vuoden 1950-jotain avolavaisesta Chevystä, jonka päältä pukki heilutteli monotoniseen tahtiin oikealle ja vasemmalle ja taas oikealle sekä vasemmalle. Pukkia seurasi epämääräinen joukko tonttuja ja ilmeisesti joku joulumuorin kaltainen. Heidän perässään oli vieläkin hajanaisempi joukko päiväkoti-ikäisiä lapsia, jotka oli erotettu toisistaan pahvikylteillä. Kylteissä luki päiväkodin tai esikoulun nimi. Ne oli tehty lasten "omin voimin".

Itse ohitin kulkueen nopeasti, mutta näin samalla monia tuttuja kasvoja, jotka tunnistin lähinnä Tampereen yöelämästä, kaupan kassalta tai kuntosalilta. Aiemmin he ovat selkeästi näyttäytyneet minulle vain rooliensa kautta, suhteessa minuun. Nyt he olivat tulleet katsomaan paraatia ja he näyttivätkin aivan toisenlaisilta. He olivat tuoneet tähän tilaisuuteen itsensä ensimmäistä kertaa niin, että minä pystyin sen tunnistamaan. Monet olivat tuoneet lapsensa, vaimonsa tai miehensä, melkein kaikki vapaa-ajan asunsa ja ihan kaikki omat yksilölliseen arkeen kuuluvat tapansa ja tottumuksensa, oman maailmankuvan. Kaikki näyttivät radikaalilla tavalla itsenäisiltä persoonilta.

Minua alkoi kihelmöidä enkä oikein ymmärtänyt miksi. Tekikö sen jokin tässä paraatissa? Oliko joulupukin kulkue niin siisti, että se laittoi minut tuntemaan outoa lämpöä, sähköistä yhteyttä toisiin ihmisiin ja jopa hurmoksellista paloa? Kulkue oli kerrassaan aneeminen. Se ei sisältönsä puolesta elävöittäisi edes kahdeksanvuotiasta. Silti kaikki olivat innoissaan. Heitäkin tuntui kihelmöivän. Jos lähde ei ole teennäisessä joulupukissa ja hänen tontuissaan, niin sen täytyy olla tapahtumassa itsessään, ihmisissä itsessään.

Kaupungissa kaikki ovat useimmiten yhteydessä toisiinsa vain roolien kautta. Harvoja oppii todella tuntemaan kokonaisina persoonina. Yhteisöllisyyttä on samasta syystä vaikea pistää merkille. Silti paraati oli tuonut paikalle tuhansia kokonaisia persoonia ja kaikki olivat selvästi yhteydessä keskenään. Tapahtuma kiteytti tamperelaisen yhteisön harvinaisella tavalla. Ensimmäistä kertaa pystyi puhumaan tamperelaisista siten, että se tarkoitti jotain. Yhteisöllisyys oli läsnä siinä ja nyt, jokaisessa ihmisessä. Eivät he olleet tulleet paikalle katsomaan tekopartaa, väsyneitä tonttuja tai jonkun maanviljelijän vanhaa perintöautoa. He tulivat lujittamaan ja uusintamaan yhteisöllistä sidettään, elämään ja kokemaan sen kautta mikä ihmisiä yhdistää. He olivat ennen kaikkea tulleet katsomaan toisiaan.

Edustajistonvaalit tulee taas

2009-10-16T02:43:00.005+03:00

On jälleen koittanut aika valita ylioppilaskunnan ylimmän päättävän elimen, eli edustajiston jäsenet. Vaalihumu on jo laskeutunut kampukselle. Byrokatti nautti kahvia ravintola Oscarissa, kun mainostustauluja kannettiin paikoilleen. Torstaihin mennessä tauluihin oli ilmestynyt vain Warrantin ja GT:n mainokset. Odotettavissa on, että ensi viikolla saapuu myös muiden listojen mainokset.

Vaaleissa on kaikkiaan 160 ehdokasta, joten valinnanvaraa ainakin on. Uudella edustajistolla onkin edessään haasteellisia aikoja, kun VYY pitäisi pelastaa taloudellisesta ahdingosta ja samaan aikaa tarjota jäsenillekkin jonkinlaisia palveluita. Helppoja ratkaisuja tähän tilanteeseen ei ole.

Odotan innolla sitä mihin suuntaan kampanjointi menee. Oscarin kahvipöydässä valitettiin likaisen pelin määrää. Kilpailevaa listaa oli mustamaalattu ja peli on kuulemma likaisempaa kuin koskaan. Tiedä siitä, ainakin VYY:n vaalimainostussäännöt ovat melko tiukat, tiukemmat kuin monissa muissa ylioppilaskunnissa. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus ja rangaistuksia jakaa keskusvaalilautakunta. Sähköpostilistoille spämmääminenhän on kielletty. Viime vaaleissa joku ehdokas kirjoitti sähköpostilistalle viestin, joka ei liittynyt vaaleihin mitenkään. Hän oli kuitenkin unohtanut omaksi allekirjoituksekseen oman vaalinumeronsa. Tämä tulkittiin mainostukseksi ja rangaistukseksi kyseinen ehdokas jouduttiin vetämään yli listan mainoksista. Katti toivookin, että vaaliasiamiehet ovat informoineet omien listojen ehdokkaita tarpeeksi kattavasti etenkin mainostussäännöistä vaaleissa. On harmillista jos tietämätön ehdokas kusee kintuilleen jo ennen kuin lihava nainen on edes virittänyt äänihuuliaan.

Näissä vaaleissa ei mitkään isot rahat pyöri, joten tuskin saadaan aikaiseksi minkäänlaista vaalirahakohua ison maailman tyyliin. Parin viikon mittaan tullaan näkemään kuinka sivistyneenä kampanja mahtaa pysyä. 26.10. on vaalimessut, missä eri listojen ehdokkaat ovat esillä. Messujen yhteydessä on kuulemma myös jonkun sortin vaalipaneeli.

Kaikki Hallarit muistakaa sitten äänestää! Se on ainut keino saada ääni ylioppilaskunnassa kuuluviin. Apuna päätöksenteossa teillä on Suomen ylioppilaskuntien liiton tarjoama vaalikone. Sillä voi metsästää itselleen sopivaa ehdokasta.

Ennakkoäänestys: 28-29.10.
Varsinainen äänestys: 3-4.11.

AK-47 ladataan sovinismilla

2009-09-21T15:41:00.011+03:00

Haluan kutsua teidät mukaan ajatusleikkiin. Teidän ei tarvitse pitää leikistä, mutta pääasia, että annatte ajatukselle hetkisen aikaanne ja energiaanne. Suomen puolustusvoimia on pidetty paitsi itsenäisyyden takaajana ja esi-isien perinnön puolustajana, myös erityisesti kansakunnan yhtenäisyyden symbolina ja jopa suomalaisten yhteisen mentaliteetin fyysisenä ilmentymänä. En ota vielä kantaa kahteen edelliseen, mutta ajatusleikin tarkoituksena on kääntää kaksi viimeistä nurin päin ja kysyä: mitäs jos yhtenäisyyden sijasta suomen puolustusvoimat jakaakin kansan kahtia? Eikä vain ihan mistä tahansa kohtaa vaan suoraan sukupuolielinten perusteella? Ja mitäs jos tämä jako ulottuu paitsi pakottavaan fyysiseen velvollisuuteen, ajan- ja tilankäytön rajoittamiseen, mutta myös yksilön ja tässä tapauksessa sukupuolen edustajan maailmankatsomukseen ja arvomaailmaan. Ja mitäs jos tämä erilainen asennoituminen kohdistuu erityisesti toiseen sukupuoleen ja vielä siinä mielessä, että yhteiskunnallisen velvollisuuden piirissä oleva sukupuoli saa vuoden yhteiskuntapalvelunsa seurauksena lahjaksi iäti kestävän arvomaailman, jossa toisen sukupuolen edustajien ominaisuudet, kyvyt ja mahdollisuudet tulkitaan aina vahvasti sukupuolisidonnaisesti ja sitä kautta vähättelevästi? Entä jos saman velvollisuuden puuttuminen vaikuttaa paitsi taas maailmankuvaa ja yhteiskunnallista todellisuutta mustavalkoistavalla tavalla, mutta myös itsetuntoa heikentävästi?

Jos hyväksymme ajatusleikin premissit, niin meillä on edelleen käsissämme patriarkaalinen yhteiskunta, jossa patriarkaatin voi määrittää näin: 18 vuotta täyttäneet miehet. Määritelmään voisi lisätä "18 vuotta täyttäneet, intin käyneet, miehet. Sivarit ja aseistakieltäytyjät kuuluvat myös alaluokkaan eli naisiin, sillä he ovat luopuneet miehisestä arvostaan samalla hetkellä, kun he tekivät valintansa. Naiset taas eivät voi sille mitään, että ovat naisia. He ovat luonnostaan heikkoja ja kyvyttömiä synnytyskoneita. Siksi heitä pitää suojella ja turvata kaikelta pahalta sekä tehdä heitä koskevat tärkeimmät päätökset heidän puolestaan.

Jos kyse on sovinistisesta instituutiosta, jonka tarkoituksena on pitää naiset toisen luokan kansalaisina, miksi sellaista ylläpidetään? Naiset syöttävät patriarkaattia rakenteellisella huonolla itsetunnolla, joka näkyy huonompina palkkavaatimuksina ja tyytymisenä omaan asemaan. Aselvelvollisuuteen naiset eivät useinkaan osaa ottaa kantaa, koska koko tilanne on absurdi heillekin. Tärkeä yhteiskunnallinen velvollisuus, joka ei jostain syystä ole velvollisuus heille. Pakokauhussa argumentoidaan sekoitellen biologisia välttämättömyyksiä, biologisia mahdollisuuksia ja yhteiskunnallisia normeja, tapoja ja tottumuksia toisiinsa. Lopuksi palaamme kuitenkin alkutilanteeseen; järjettömään hämmennykseen siitä miten näin voi olla.

Onko Suomi sodassa?

2009-08-06T01:13:00.000+03:00

Professori Juhani Suomen mielestä Suomi on sotaa käyvä maa .

Tässäpä onkin varsin mielenkiintoinen kysymys. Sodan määritelmä on jo itsessään hyvin moninainen, eikä yksiselitteinen. Joka tapauksessa sodan taustalla on aina politiikka, tavoitteellinen toiminta. Sotapolitiikan taustalla taas on ihmisten intressit, himot, pakkomielteitä valtaa kohtaan ja ahneus. Talous on useimmiten myöskin jonkinlaisessa roolissa konflikteissa. Siitä ei kuitenkaan liene epäselvyyttä, että Afganistanissa on käynnissä sota. USA:n, joka luonnollisesti on se aloitteellisin osapuoli kyseisessä sodassa, julkilausumissa on nykyisin monesti tullut esille sodan jatkaminen. Demokratiaa on levitettävä, hinnalla millä hyvänsä.

Afganistanissa on n. 110 suomalaista sotilasta International Security Assistance Forcen, ISAFin palveluksessa. ISAF-joukot koostuvat pääosin NATO-maista, yhteensä reilut 60 000 sotilasta. Eräät muut maat, esimerkiksi Hollanti ja Kanada, ovat ilmoittaneet jo vetäytyvänsä Afganistanista. Suomi ei ole tällaisia suunnitelmia julki lausunut. Päinvastoin, on puhuttu lisäjoukoista. Tämä ele jo yksinään puhuu sen puolesta, että Suomi on sodan osapuolena (osana sitä).

– Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi, Suomi sanoo kolumnissaan Verkkoapilassa.

Tosiaan, rauhanturvaaminen tai kriisinhallinta ovat kovin kauniita sanoja sille, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ovatpahan suomalaiset ampuneet jopa toisiaan Afganistanissa. Se ei mielestäni ole kuitenkaan oleellista, minkälaisia rutiineja suomalaissotilaat päivittäin harjoittavat, vaan ihan yleisellä tasolla ISAF-joukoissa, jotka harjoittavat hyvinkin aktiivista sodankäyntiä, mukana oleminen määrittää Suomen sodassa mukana olevaksi.

Rauhanturvaajat ovat Suomessa järjestäytyneet Suomen Rauhanturvaajaliitoksi. Järjestö muutti vuonna 2005 nimensä, aiempi nimi oli Suomen Sinibarettiliitto. Nimenmuutos oli tarpeen sillä kaikki rauhanturvaaminen ei enää tapahdu sinibarettisissa YK-johtoisissa operaatioissa vaan myös NATO-johtoisissa operaatioissa, joilla ei ole YK:n suoraa mandaattia. Näissä operaatioissa palvelevat käyttävät kansallista, vihreää barettia. Suurin osa sinibarettiyhdistyksistä on muuttanut nimensä rauhanturvaajien yhdistyksiksi. (Wikipedia.)

Tässä näkyy selkeästi jo Suomen nykyinen ja tuleva linja - osallistuminen NATO-operaatioihin yhä enemmän ja enemmän. Liekö sitten tien tasoittamista kohti jäsenyyttä, mene ja tiedä. Yksi asia on minulle ainakin hyvin selvää, väkivaltaa ei voi lopettaa väkivalloin. Toivottavasti tämä muistetaan myös poliittisia päätöksiä ja linjauksia tehdessä Suomen tulevaisuutta ajatellen.

Älkää tuoko sitä porvaria minun luonnontuotteideni lähelle

2009-07-18T14:49:00.000+03:00

Nuorempana poikana mietin liioittelivatko Marx ja Engels porvarillisen vallankumouksen vaikutuksia Kommunistisessa manifestissa, sillä minusta vuosituhannet ennen kapitalismia olivat merkityksellisempiä ihmiskunnan historiassa kuin em. herrasmiesmiehet antoivat ymmärtää. Häiritsevintä oli kapitalismin käsittely kulttuuri- ja arvovallankumouksina. Näitä se tietysti olikin, mutta silti mullistuksen pyörteissä vääntelehtivä ihminen oli aika lailla sama kuin se, joka oli juuri uskonut verenperintöön ja orjuuteen.

Itse sain kuitenkin selkeän näytön porvarin tunkeutumisesta henkilökohtaiseen tunnemaailmaan nähtävästi jäädäkseen tulleella Konemetsäfestivaalilla, josta minulla on jo monen vuoden kokemus. Kyseessä on tapahtuma, jonka tavaramerkkejä ovat aiemmin olleet rajoittamaton liikkumavapaus, joka on tarkoittanut lähes aidatonta ja portitonta aluetta, jossa esiintymislavalta toiselle on päässyt kätevästi keksimällä oman reittinsä metsän satumaan läpi. Vegetaristinen ilmapiiri taas on merkinnyt kokonaisvaltaisen *meinasin sanoa ekologisen, mutta se on liian kliininen käsite* luonnonrakkauden omaksumista tai ainakin luonnon merkityksen ymmärtämistä. Käytännössä ihmiset ovat keränneet omat roskansa alussa jaettaviin roskapusseihin ja muutenkin käyttäneet symbioosissa luonnon omia antimia fyysisen ja henkisen nälän tyydyttämiseksi. Tämän tueksi ei ole tarvittu sen kummempia porvaripartioita estämään tappeluita, raiskauksia tai ryöstöjä, koska niitä ei ole mainittavasti tapahtunut. Nyt kaikki oli muuttunut.

Keksin käyttökelpoiseksi termiksi kaikille jollain tavalla avautuvan "RMJöitymisen", jota voin tarkentaa muutamalla tunnuselementillä: tyhjänpäiväinen äänekkyys, paidattomat poikaporukat, joille oli yhteistä sama mailaharrastus, paskan suomalaisen oluen suurkulutus ja mäyräkoirapahvien suurkulutus päähineinä, rempseyden romantisointi (joka ilmenee lähinnä suomalaismaskuliinisen tapakulttuurin white trash -puolien liioitteluna omassa käytöksessä), humalaan liittyvän aggressiivisen seksuaali- ja väkivaltavakäyttäymisen kasvu, uudet mouhijärveläis-kossupullo-raiskaampa-tästä-naisen -kansan hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset, markkinoiden laajempi hyväksikäyttö ja hintapolitiikka, joka kohdistuu lähinnä em. porukan tarpeiden tyydyttämiseen ja myös niiden lietsomiseen. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta ikävä myöntää, että mikäli yksikään festivaali voi Suomessa jatkua, sille pitää tapahtua tällainen metamorfoosi tai muutoksen puolesta puhujat käyttäisivät varmaan sanaa "kehittyä". Todellisuudessa ainoa oikeasti hyväksyttävä festivaali on RMJ, vaikka siellä tapahtuu eniten huumepidätyksiä ja muita suomalaisille sopivia rikoksia. Ne tapahtuu kuitenkin hyväksyttävässä, yksilöllisyyttä ja markkinahenkeä vaalivassa ilmapiirissä. Ainoa oikea ruoka on kebab ranskalaisilla ja ainoa oikea juoma väritön, hajuton ja mauton vodkabattery.

Se aika vuodesta

2009-07-10T16:05:00.000+03:00

Syksy lähestyy taas kovaa vauhtia, ja yliopistomaailmassahan se tarkoittaa uusien fuksien saapumista akateemiselle opintielle. Uudet opiskelijat on nyt valittu, ja Byrokatti onnittelee kaikkia uusia Hallareita, tervetuloa joukkoon iloiseen!

Silloin kun Katti aloitti opintiensä, oli yhdeksästä elämästä kaikki jäljellä ja nuoruuden intoa täynnä. Sittemmin henkiä on karsiutunut tasaiseen tahtiin yksi per vappu, ja joskus ylimääräisiäkin... Odotukset olivat moninaiset ja ajatukset harhailivat - mitenhän se yliopisto-opiskelu eroaakaan sitten lukiosta ja miltä tuntuu muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoa. Toki kaikki eivät tässä tilanteessa ole, mutta monet kuitenkin.

Fuksivuodesta Vaasassa on jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Ensinnäkin Byrokatti on saanut paljon uusia ja kiehtovia tuttavuuksia. Siksi erityisen tärkeäksi voisikin korostaa osallistumista oman tuutoriryhmän tapaamisiin ja toimintaan heti alusta alkaen - takaan, että sieltä löytyy niitä kavereita ja ystäviä läpi koko opiskeluajaksi. Kukaan ei jaksa taivaltaa yksikseen läpi tämän valtavan urakan, jonka päässä odottaa maisterin tutkinto. Vaasa opiskelukaupunkina on siitäkin erityisen mahtava, että täällä lähes kaikki ovat samassa tilanteessa aloittaessaan - uusi kaupunki, eikä valmista kaveripiiriä. Tutustuminen kanssaopiskelijoihin on siis mahdollisimman helppoa.

Syksyn rientoihin kannattaa muutenkin osallistua täysillä, vaikka joskus saattaa tuntuakin siltä, ettei bileputkelle loppua näy. Nopeasti ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet kuitenkin kuluvat, ja ennen kuin huomaatkaan, istut Tritonian lukusalissa (tai sitten Byrokatin seurassa Cafe Oskarissa) rutiininomaisesti tenttisumaan valmistautuen. Suurin osa teistä ei alle 4-5 vuodessa täältä kuitenkaan selviä, joten turha stressailla alusta alkaen vaan antaa opiskelun ja opiskelijaelämän edetä osittain myös omalla painollaan! Teistä uusista toivoista jotkut myös "sortuvat" järjestöaktiiveiksi, mutta se onkin kokonaan eri tarinansa ja Byrokatti palaa siihen syksyn kuluessa.

Vielä kerran onnittelut uudesta opiskelupaikasta kaikille tuleville fukseilla, Royalin tiskillä tavataan!

Kesäpäivä

2009-06-30T21:57:00.000+03:00

Byrokatti tykkää kesästä.... Mikä on sen parempaa kun nauttia olutta terassilla, polttaa vaniljasikaria ja seurata kaunottaria Vaasan torilla?

Välitilinpäätös

2009-05-22T22:40:00.000+03:00

Vuosi 2009 on jo melkein puolivälissä ja suurin osa opiskelijoistakin on jo lähtenyt kesälaitumille.
Byrokatin mielestä on oikea aika arvioida istuvan halhallituksen toimintaa.

Vuoden vaihteessa Hallarit saivat "uuden seksikkäämmän hallituksen" kuten he itseään mainostavat. Hallituksen seksikkyys herätti heti alkuunsa kovaa keskustelua ja ehkä jopa paheksuntaakin. Makuasioista ei voi kuulemma kiistellä. Byrokatin mielestä makuasiat ovat juurikin niitä asioista joista voi ja pitää kiistellä. Faktoista on vähän vaikeampi ainakin näin virkamiehenä ruveta väittelemään.

No miten uusi hallitus on sitten onnistunut? Vuosi alkoi tapahtumien merkeissä sporttisitseillä, mitkä olivat vallan mainio tapahtuma, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Meno oli vauhdikasta, kuten kuuluukin. Hallarit olivat kaikkea muuta kuin tylsiä. Tapahtuma keräsi myös mukavasti osallistujia yli tiedekuntarajojen. Paikalla oli melko paljon humanisteja ja muutama silmätekevä kylterikin oli paikalle eksynyt. Yksi nimeltä mainitsematon kylteri esitteli myös työmiehen viivaansa melko ahkerasti.

Keväällä järjestettiin myös perinteinen excursio, joka suuntautui eduskuntaan ja kuntaliittoon. Excursio on siitä hyvä tapahtuma, että se tarjoaa virikkeitä myös sellaisille Hallareille, joita ei ryypiskely niin kiinnosta. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaista väkeä eduskunnassa ja kuntaliitossa työskentelee, kenties kattikin löydetään vielä joku päivä eduskunnan kahvilasta.

Hallitukselle voisi antaa tosin vinkkinä, että syksyn excursio voisi suuntautua jonnekkin muualle kuin Helsinkiin. Ja sitten ne viinapelit paluumatkalla tekivät yhdestä sun toisesta Hallarista melko rasittavan. No ainakaan ei ollut nihkeitä humanisteja matkassa.

Hallareiden peli-ilta Leipiksellä ei sitten taas kerännyt mitään suurta suosiota. Paikalla oli muutama vanha parta ja muutama fuksi. Epäonnistuiko tapahtuman markkinointi, vai eikö vaan pelit kiinnostanut? No silläkin porukalla oli loppujen lopuksi ihan hauskaa pelailla. Tosin vuosijulissa lahjaksi saatua Texas Hold'em pelipöytää ei päästy koskaan testaamaan. No ehkä syksyllä sitten yhdessä fuksien kanssa.

Vappuna oli vuorossa perinteiset yhteissitsit Comedian kanssa. Teema oli melko mainio 7 päivää. Byrokatti ei itse sitseille päässyt, mutta lähteiden mukaan meno ei ollut niin hyvää kuin sporttisitseillä. Ehkä tilanteeseen vaikutti se, että miehiä oli melko vähän ja "nihkeillä" humanisteilla oli ylivalta. Tiedä sitten...

Se täytyy kyllä sanoa, että Hallarit on melko mukavasti näkynyt kampuksella muiden järjestämissä tapahtumissa. Tutin lumenveistossa oli kaksikin Hallarijoukkuetta ja Gigan vappumölkyistä päädyttiin jopa yo-lehteen. Lehden toimittaja ihmetteli, että onko iloisiakin Hallareita olemassa. Hyvä, että vanhat stereotypiat ovat murtumassa. C-sählyihinkin osallistuttiin vuoden tauon jälkeen. Tulokset eivät olleet mitään kovin mairittelevia, mutta ainakaan kaikkia pelejä ei hävitty.

Suurin pettymys tällä hetkellä lienee hallaritarran olemattomat edut. Toki on muistettava, että ainejärjestön kenties tärkein palvelu on opiskelijoiden edunvalvonta. Siinä onkin oltu melko nohevia ja ajankohtaisiin asioihin, kuten sosiologian asemaan ja yliopiston rakenneuudistukseen on otettu kantaa. Mutta Byrokatti vaatii kuitenkin lisää katetta ainejärjestön jäsenyydelle. Halhallituksen yrityssuhdevastaava voisi aloittaa neuvottelut ravintolayhteistyöstä jonkun paikallisen ravitsemusliikkeen kanssa. Uskon, että yhteistyöhön halukkaita löytyy, viimeistään Poterosta. Ehkä neuvottelut ovat jo alkaneetkin, tuntemattomat ovat virkamiehen tiet.

Istuvan hallituksen onnistuminen mitataan joka tapauksessa vasta syksyllä. Vaikka kevät onkin mennyt ihan mallikkaasti voidaan homma sössiä pahemman kerran syksyllä, jolloin uudet opiskelijat aloittavat taipaleensa yliopistossa. Viime syksy meni sen verta penkin alle brändäyksen näkökulmasta, että samoihin virheisiin ei ole varaa. Toivottavasti virheistä on opittu ja fuksit saavat positiivisen kuvan ainejärjestön järjestämistä tapahtumista. Uusia jäseniä ja toimijoita tarvitaan, koska toimijoiden ikärakenne on pahasti menossa pakkaselle. Kaikella kunnioituksella! Ja jotta kukaan ei vedeä hernettä nenään niin vanhoiksi lasken 25-vuotta täyttäneet. Kokemusta tarvitaan, mutta sen lisäksi tarvitaan nuoruuden intoa. Nykyisessä hallituksessa on kyllä nuoruuttakin, mutta onko taitoa? No se nähdään syksyn jälkeen. Toivon mukaan hommat skulaa ja loppullinen tilinpäätös on plusmerkkinen.

Perussuomalainen häpeä

2009-05-12T20:32:00.000+03:00

Eduskunta äänestää perjantai homo- ja lesboparien sisäisestä adoptiosta eikä voi kuin tuntea järkyttävää myötähäpeää meneillään olevan julkisen keskustelun osanottajien puolesta. Pahinta ei ole mielipiteet, joita lauotaan ilmeisesti peruskoulutasoisella sivistystaustalla vaan se missä ja ketkä laukovat. Maamme korkein valtioelin, eduskunta, käy parhaillaan Helsingin Sanomien mukaan 'kuohuttavaa' keskustelua laista, joka toteutuessaan vapauttaa Sodoman ja Gomorran kauheudet ja sysää liikkeelle pysäyttämättömän pervovillityksen, jonka voimaa edes perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen ei pysty ennustamaan.

Lain todelliset perusteet ja taustat unohdetaan, kun keskustelun tarkoituksena on esitellä omia epäjohdonmukaisia ja arvovärittyneitä mielipiteitä. Laki sisäisestä adoptiosta takaa lapselle oikeuden vanhempiin, jotka ovat sellaisia joka tapauksessa. Se tarjoaa oikeuden sisäiseen adoptioon jo olemassa oleville homo- ja lesbopareille. Nyt ei äänestetä siitä pitäisikö homojen ja lesbojen toimia vanhempina. He ovat sellaisia joka tapauksessa. On lapsen etu jos tämä saa esimerkiksi toisen vanhemman mahdollisen kuoleman sattuessa, elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on muutenkin häntä kasvattanut ja ollut aina läsnä.

Tietysti voisimme seuraavaksi äänestää ulkoisesta adoptiosta, joka on muuten mm. Ruotsissa hyväksytty osaksi mies- ja naisparien oikeuksia aikapäiviä sitten. Silloin voisi olla edes järkevää keskustella Oinosen argumenteista, joissa homot yhtyy 'hauveleihin' ja lapset katsovat vanhempien 'makuuhuoneleikkejä'.

Aiheeseen voi tutustua paremmin osoitteessa: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Homoperheiden+adoptiolaki+kuohutti+eduskunnassa/1135245899924

Terrorismista ja uutisoinnista

2009-05-10T18:36:00.000+03:00

Byrokatti on järkyttynyt kansainvälisen median täysin yksipuolisesta uutisoinnista koskien USA:n toimia. Median vaikutus asenteisiin, propaganda tai jopa indoktrinaatio, näkyy jälleen karmealla tavalla kun uutisiin on noussut Afganistanin siviiliuhrit. Yleisin luku viime päivien ilmaiskujen uutisoinnissa on 150 siviiliuhria. Asiasta uutisointi on ollut hyvin vähättelevää. USA on sentään myöntänyt siviiliuhrit. Afganistanissa järjestetyssä opiskelijoiden mielenosoituksessa käytettiin Yhdysvalloista nimitystä "maailman suurin terroristiorganisaatio". Ei välttämättä kovin kaukana totuudesta. Kuvitelkaapa huviksenne kansainvälisen median reaktio, jos 150 yhdysvaltalaista siviiliä kuolee, tavalla tai toisella. Varsinkin toisen valtion sotatoimien seurauksena. Varmasti aika lailla eri tavalla puhuttaisiin aiheesta...

Toinen tuore uutinen liittyy CIA:n toimiin. CIA on kiduttanut vankejaan pitämällä heitä hereillä yhtäjaksoisesti jopa 11 vuorokautta. Vankeja oli kahlittu ja seisotettu niin, ettei nukahtaminen ollut mahdollista.

"Presidentti George W. Bush joutui vuonna 2007 korkeimman oikeiden päätöksen vuoksi allekirjoittamaan Geneven sotavankisopimuksen mukaisen määräyksen, jossa kiellettiin riistämästä vangeilta näiden perustarpeita. Listalle pääsivät muun muassa riittävä vesi, ruoka, suoja ja vaatetus. Unta ei kuitenkaan mainittu.

Bushin hallinto tulkitsi lääketieteen asiantuntijoita niin, että vankien valveilla pitämistä voitiin perustella terveydelle vaarattomana. LA Timesin mukaan asiantuntijat ovat sittemmin kumonneet tulkinnat väärinä." (Lainaus hs.fi)

Ihmisoikeuksia poljetaan siis aina kun siihen on mahdollisuus. Guantanamo on tuoreessa muistissa. Osoittaa täydellistä idiotismia, tai toisena paljon todennäköisempänä vaihtoehtona, erittäin vakavaa ihmisoikeuksista piittaamattomuutta, tulkita tuota Geneven tekstiä tuolla tavalla. 11 vuorokauden hereillä pitäminen on täysin epäinhimillistä ja terveydelle erittäin vaarallista. Puhumattakaan muista "kuulustelumenetelmistä", joita tuona aikana on mahdollisesti käytetty.

Vaalikampanjointia

2009-05-09T21:42:00.000+03:00

Eurovaalit ovat taas ovella, ja mitä mielenkiintoisimpia mainoskampanjoita on alkanut taas pulpahdella esiin kuin sieniä sateella. Tässä Byrokatin pieni katsaus "parhaimpiin".

Kepulaiset ovat lähteneet muistelmaan vanhoja ottaessaan Urho Kekkosen kampanjansa keulakuvaksi. Urhoutta Eurooppaan. UKK:n aikaan suomettuminen oli vahvimmillaan, ja naapurin vaikutus sisäpolitiikkaamme myöten oli hyvin voimakas. EU-kriitikot varsinkin ovat varpaillaan siitä, että EU tunkeutuu yhä voimakkaammin eri politiikan alueille jäsenmaissaan - näin ollen Keskustalaiset joko tiedostamattaan tai tiedostaen luovat jännän assosiaation kampanjalauseellaan.

Kokoomus taas on Bob Helsingin avulla luonut hyvin visuaalisen kampanjan, Into, Tieto ja Taito. Intoa tuntuu ainakin riittävän, Kataisen ja Stubbin koko naaman levyiset hymyt vaikuttavat melko härskeiltä suuremmissa mainosjulistessa. Plussaa kuitenkin ehdottomasti näyttävimmästä kampanjasta.

Demarit ovat puolestaan jälleen olleet täysin näkymättömiä. Ihmisten Eurooppa -sloganilla mennään, onpa omaperäistä. Arvopohja on ennallaan, mutta puolueen tämänhetkinen kriisitilanne kiteytyy jälleen kampanjaa katsoessa. Puolueelta tuntuu puuttuvan munaa tarttua vaikeisiin kysymyksiin, ja selkeät johtohahmot (kts. esim. Kokoomus) kampanjasta puuttuvat täysin. "Nukkuvia äänestäjiä" tällä ei todellakaan herätetä.

Perussuomalaiset : peruseuro on palovaroitin. Puolueen EU-kritiikki (tai jopa EU-vastaisuus) on hyvin tiedossa, herääkin kysymys miksi pyrkiä EU-parlamenttiin jos koko instituutioon ei ole luottamusta. Yksittäisillä paikoilla ei siellä suuria toimintalinjoja muuteta. Vaalikampanjasivuilta löytyy mm. kiva lintukuvagalleria.

Vihreiltä ei löydy selkeää vaalislogania. Hekin menevät tutuin arvoin kohti vaaleja, luottaen monipuoliseen ehdokasvalikoimaan ja yksittäisten ehdokkaiden omiin kampanjoihin. Vasemmistoliitto taasen edustaa omantunnon ääntä, hauskalla pikku vaalikoneella varustetuilla vaalisivuillaan. RKP:lle moninaisuus tuo lisäarvoa.

Tällä hetkellä suomalaisia MEPpejä on 14, paikkamäärä putoaa tulevissa vaaleissa yhdellä. Kokoomuksesta ja Keskustasta on molemmista 4, SDP:llä 3, Vihreillä, RKP:llä ja Vasemmistoliitolla on 1 paikka kullakin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka jako muuttuu vaalien jälkeen.

Kiekkoa...

2009-05-08T19:42:00.000+03:00

Ajattelin avautua menneestä jääkiekkokaudesta, koska se aiheuttaa edelleen ristiriitaisia tunteita. SM-liigassa suurinta närästystä aiheuttavat tällä hetkellä innostuneet fanit. Kenties kaikkein innostuneinta porukkaa löytyy Oulusta, missä jengi kulkee Kärppä-pipo päässäkin kesähelteillä. Onko tämä enää tervettä fanikulttuuria kysyn minä? Tämä samainen porukka on myös ehtinyt keksiä maamme lauluun uuden sävellyksen missä painotetaan maata pohjoista. Mistä näitä oikein sikiää? Onko kyseessä jatkuvasta pipon käytöstä aiheutunut lämpöhalvaus vai mistä on kyse?

No kyllä sitä osataan länsirannikollakin. Porin Ässät joutui sm-liigakarsintaan Vaasan Sporttia vastaan. Ässät vei ottelusarjan lopuksi, mutta porilaiset juhlivat voittoa kuin olympiakultaa. Harvemmin näkee jonkun porukan juhlivan noin kovasti sitä, että tippuivat melkein divariin. Patasydän sykkii koviten silloin kun ollaan surkeita, no Porissa on aina ollut perinteitä masokismiin. Ei siinä, että vaasalaiset fanit yhtään sen parempia olisivat. Kiitos punaisen armeijan vaasalaisia kiekkofaneja pidetään härikköinä, jotka osaavat vain heitellä kiviä vastustajan bussia päin hävityn pelin jälkeen. Törmäsin viime vuoden puolella yhteen Sport-faniin paikallisessa ravitsemusliikkeessä, missä hän selitti suu vaahdoten, että Vaasan Sport on hänen elämänsä tärkein asia. Hei haloo!!! Elämän tärkein asia joku mestis seura? Olisin nauranut, mutta olisin saattanut saada kivestä.

No mitäs maajoukkueesta sitten. Jätetään sanomatta, selvää on kuitenkin se, että Ruotsia ei voi kannattaa missään oloissa. Mieluummin vaikka Venäjää! Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin Suomella alkoi mennä heti paremmin kun päästi irti Ruotsista. Venäjän keisarikunnan alaisuudessa meidän autonomia lisääntyi, eikä tarvinnut enää vääntää isäntämaan kielellä valtion virastoissa. Suomi soti Ruotsin sodat back in the days ja sai kiitokseksi lämmintä kättä talvi- ja jatkossodissa. Harmi kun se "voittamisen kulttuuri" ei ollut vielä silloin pesiytynyt kansankotiin. Olisivat voineet vähän jakaa sitä tännekkin.

Pyykinpesua

2009-05-08T00:01:00.000+03:00

Yhteiskunnallinen rappiotila ilmenee nykypäivänä monilla tavoilla. Opiskelijat voivat huonosti tutkimusten mukaan, mutta huonomminkin voisi mennä. Opiskelija-asuntolani pesutuvassa tuntuu asuvan jokin laitapuolen kulkija. Tuo mies ilmestyy aina pesutuvan käyttöajan sulkeuduttua iltamyöhällä, ja on aina poissa aamulla. Kerran näin hänet aterioimassakin pesutuvan ulkopuolella olevalla penkillä. Kenties hänellä on muitakin yöpaikkoja, sillä läheskään joka ilta en häntä huomaa. En tosin tunnusta olevani mikään kerrostalokyttääjä!

Eikö yhteiskunta enää pidä heikommistaan huolta? Vai onko kansalaisten asenteetkin jo hyvin välinpitämättömiä, suorastaan vihamielisiä heikompiosaisia kohtaan. Suoranaista haittaa tuostakaan kaverista ei kenellekään koidu, mutta silti huomaan itsenikin ajattelevani häntä rasitteena - jopa "roskana", joka pitäisi lakaista pois täältä kunnollisten kansalaisten nurkista. Hänkin vain haluaa varmasti lämpimän paikan viettää yönsä. Onneksi kesä on jo ovella ja yöt lämpenevät. Missä on lähimmäisenrakkaus ja välittäminen toisista? Vai ovatko nuo jo täysin kuluneita ja käyttökelvottomia ajattelumalleja nykyajan kylmässä ja kovassa yhteiskunnassa?

Suomessa on yli 10 000 asunnotonta. Huikea määrä ihmisiä siis ilman kotia, varsinkin kun kuvittelemme elävämme todellisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Mitä tälle määrälle tapahtuisikaan, jos sosiaaliturvaverkostoa karsittaisiin kovalla kädellä. Tähänkin on paineita olemassa, suuret demografiset muutokset ovat jo nykypäivää ja meillä on paljon haasteita, joihin täytyisi keksiä ratkaisuja. Voi olla vain ajan kysymys, kun sinunkin pesutuvastasi löytyy vieraita ilman pyykkejä!