Edustajistonvaalit tulee taas

On jälleen koittanut aika valita ylioppilaskunnan ylimmän päättävän elimen, eli edustajiston jäsenet. Vaalihumu on jo laskeutunut kampukselle. Byrokatti nautti kahvia ravintola Oscarissa, kun mainostustauluja kannettiin paikoilleen. Torstaihin mennessä tauluihin oli ilmestynyt vain Warrantin ja GT:n mainokset. Odotettavissa on, että ensi viikolla saapuu myös muiden listojen mainokset.

Vaaleissa on kaikkiaan 160 ehdokasta, joten valinnanvaraa ainakin on. Uudella edustajistolla onkin edessään haasteellisia aikoja, kun VYY pitäisi pelastaa taloudellisesta ahdingosta ja samaan aikaa tarjota jäsenillekkin jonkinlaisia palveluita. Helppoja ratkaisuja tähän tilanteeseen ei ole.

Odotan innolla sitä mihin suuntaan kampanjointi menee. Oscarin kahvipöydässä valitettiin likaisen pelin määrää. Kilpailevaa listaa oli mustamaalattu ja peli on kuulemma likaisempaa kuin koskaan. Tiedä siitä, ainakin VYY:n vaalimainostussäännöt ovat melko tiukat, tiukemmat kuin monissa muissa ylioppilaskunnissa. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus ja rangaistuksia jakaa keskusvaalilautakunta. Sähköpostilistoille spämmääminenhän on kielletty. Viime vaaleissa joku ehdokas kirjoitti sähköpostilistalle viestin, joka ei liittynyt vaaleihin mitenkään. Hän oli kuitenkin unohtanut omaksi allekirjoituksekseen oman vaalinumeronsa. Tämä tulkittiin mainostukseksi ja rangaistukseksi kyseinen ehdokas jouduttiin vetämään yli listan mainoksista. Katti toivookin, että vaaliasiamiehet ovat informoineet omien listojen ehdokkaita tarpeeksi kattavasti etenkin mainostussäännöistä vaaleissa. On harmillista jos tietämätön ehdokas kusee kintuilleen jo ennen kuin lihava nainen on edes virittänyt äänihuuliaan.

Näissä vaaleissa ei mitkään isot rahat pyöri, joten tuskin saadaan aikaiseksi minkäänlaista vaalirahakohua ison maailman tyyliin. Parin viikon mittaan tullaan näkemään kuinka sivistyneenä kampanja mahtaa pysyä. 26.10. on vaalimessut, missä eri listojen ehdokkaat ovat esillä. Messujen yhteydessä on kuulemma myös jonkun sortin vaalipaneeli.

Kaikki Hallarit muistakaa sitten äänestää! Se on ainut keino saada ääni ylioppilaskunnassa kuuluviin. Apuna päätöksenteossa teillä on Suomen ylioppilaskuntien liiton tarjoama vaalikone. Sillä voi metsästää itselleen sopivaa ehdokasta.

Ennakkoäänestys: 28-29.10.
Varsinainen äänestys: 3-4.11.

AK-47 ladataan sovinismilla

Haluan kutsua teidät mukaan ajatusleikkiin. Teidän ei tarvitse pitää leikistä, mutta pääasia, että annatte ajatukselle hetkisen aikaanne ja energiaanne. Suomen puolustusvoimia on pidetty paitsi itsenäisyyden takaajana ja esi-isien perinnön puolustajana, myös erityisesti kansakunnan yhtenäisyyden symbolina ja jopa suomalaisten yhteisen mentaliteetin fyysisenä ilmentymänä. En ota vielä kantaa kahteen edelliseen, mutta ajatusleikin tarkoituksena on kääntää kaksi viimeistä nurin päin ja kysyä: mitäs jos yhtenäisyyden sijasta suomen puolustusvoimat jakaakin kansan kahtia? Eikä vain ihan mistä tahansa kohtaa vaan suoraan sukupuolielinten perusteella? Ja mitäs jos tämä jako ulottuu paitsi pakottavaan fyysiseen velvollisuuteen, ajan- ja tilankäytön rajoittamiseen, mutta myös yksilön ja tässä tapauksessa sukupuolen edustajan maailmankatsomukseen ja arvomaailmaan. Ja mitäs jos tämä erilainen asennoituminen kohdistuu erityisesti toiseen sukupuoleen ja vielä siinä mielessä, että yhteiskunnallisen velvollisuuden piirissä oleva sukupuoli saa vuoden yhteiskuntapalvelunsa seurauksena lahjaksi iäti kestävän arvomaailman, jossa toisen sukupuolen edustajien ominaisuudet, kyvyt ja mahdollisuudet tulkitaan aina vahvasti sukupuolisidonnaisesti ja sitä kautta vähättelevästi? Entä jos saman velvollisuuden puuttuminen vaikuttaa paitsi taas maailmankuvaa ja yhteiskunnallista todellisuutta mustavalkoistavalla tavalla, mutta myös itsetuntoa heikentävästi?

Jos hyväksymme ajatusleikin premissit, niin meillä on edelleen käsissämme patriarkaalinen yhteiskunta, jossa patriarkaatin voi määrittää näin: 18 vuotta täyttäneet miehet. Määritelmään voisi lisätä "18 vuotta täyttäneet, intin käyneet, miehet. Sivarit ja aseistakieltäytyjät kuuluvat myös alaluokkaan eli naisiin, sillä he ovat luopuneet miehisestä arvostaan samalla hetkellä, kun he tekivät valintansa. Naiset taas eivät voi sille mitään, että ovat naisia. He ovat luonnostaan heikkoja ja kyvyttömiä synnytyskoneita. Siksi heitä pitää suojella ja turvata kaikelta pahalta sekä tehdä heitä koskevat tärkeimmät päätökset heidän puolestaan.

Jos kyse on sovinistisesta instituutiosta, jonka tarkoituksena on pitää naiset toisen luokan kansalaisina, miksi sellaista ylläpidetään? Naiset syöttävät patriarkaattia rakenteellisella huonolla itsetunnolla, joka näkyy huonompina palkkavaatimuksina ja tyytymisenä omaan asemaan. Aselvelvollisuuteen naiset eivät useinkaan osaa ottaa kantaa, koska koko tilanne on absurdi heillekin. Tärkeä yhteiskunnallinen velvollisuus, joka ei jostain syystä ole velvollisuus heille. Pakokauhussa argumentoidaan sekoitellen biologisia välttämättömyyksiä, biologisia mahdollisuuksia ja yhteiskunnallisia normeja, tapoja ja tottumuksia toisiinsa. Lopuksi palaamme kuitenkin alkutilanteeseen; järjettömään hämmennykseen siitä miten näin voi olla.

Onko Suomi sodassa?

Professori Juhani Suomen mielestä Suomi on sotaa käyvä maa .

Tässäpä onkin varsin mielenkiintoinen kysymys. Sodan määritelmä on jo itsessään hyvin moninainen, eikä yksiselitteinen. Joka tapauksessa sodan taustalla on aina politiikka, tavoitteellinen toiminta. Sotapolitiikan taustalla taas on ihmisten intressit, himot, pakkomielteitä valtaa kohtaan ja ahneus. Talous on useimmiten myöskin jonkinlaisessa roolissa konflikteissa. Siitä ei kuitenkaan liene epäselvyyttä, että Afganistanissa on käynnissä sota. USA:n, joka luonnollisesti on se aloitteellisin osapuoli kyseisessä sodassa, julkilausumissa on nykyisin monesti tullut esille sodan jatkaminen. Demokratiaa on levitettävä, hinnalla millä hyvänsä.

Afganistanissa on n. 110 suomalaista sotilasta International Security Assistance Forcen, ISAFin palveluksessa. ISAF-joukot koostuvat pääosin NATO-maista, yhteensä reilut 60 000 sotilasta. Eräät muut maat, esimerkiksi Hollanti ja Kanada, ovat ilmoittaneet jo vetäytyvänsä Afganistanista. Suomi ei ole tällaisia suunnitelmia julki lausunut. Päinvastoin, on puhuttu lisäjoukoista. Tämä ele jo yksinään puhuu sen puolesta, että Suomi on sodan osapuolena (osana sitä).

– Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi, Suomi sanoo kolumnissaan Verkkoapilassa.

Tosiaan, rauhanturvaaminen tai kriisinhallinta ovat kovin kauniita sanoja sille, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ovatpahan suomalaiset ampuneet jopa toisiaan Afganistanissa. Se ei mielestäni ole kuitenkaan oleellista, minkälaisia rutiineja suomalaissotilaat päivittäin harjoittavat, vaan ihan yleisellä tasolla ISAF-joukoissa, jotka harjoittavat hyvinkin aktiivista sodankäyntiä, mukana oleminen määrittää Suomen sodassa mukana olevaksi.

Rauhanturvaajat ovat Suomessa järjestäytyneet Suomen Rauhanturvaajaliitoksi. Järjestö muutti vuonna 2005 nimensä, aiempi nimi oli Suomen Sinibarettiliitto. Nimenmuutos oli tarpeen sillä kaikki rauhanturvaaminen ei enää tapahdu sinibarettisissa YK-johtoisissa operaatioissa vaan myös NATO-johtoisissa operaatioissa, joilla ei ole YK:n suoraa mandaattia. Näissä operaatioissa palvelevat käyttävät kansallista, vihreää barettia. Suurin osa sinibarettiyhdistyksistä on muuttanut nimensä rauhanturvaajien yhdistyksiksi. (Wikipedia.)

Tässä näkyy selkeästi jo Suomen nykyinen ja tuleva linja - osallistuminen NATO-operaatioihin yhä enemmän ja enemmän. Liekö sitten tien tasoittamista kohti jäsenyyttä, mene ja tiedä. Yksi asia on minulle ainakin hyvin selvää, väkivaltaa ei voi lopettaa väkivalloin. Toivottavasti tämä muistetaan myös poliittisia päätöksiä ja linjauksia tehdessä Suomen tulevaisuutta ajatellen.

Älkää tuoko sitä porvaria minun luonnontuotteideni lähelle

Nuorempana poikana mietin liioittelivatko Marx ja Engels porvarillisen vallankumouksen vaikutuksia Kommunistisessa manifestissa, sillä minusta vuosituhannet ennen kapitalismia olivat merkityksellisempiä ihmiskunnan historiassa kuin em. herrasmiesmiehet antoivat ymmärtää. Häiritsevintä oli kapitalismin käsittely kulttuuri- ja arvovallankumouksina. Näitä se tietysti olikin, mutta silti mullistuksen pyörteissä vääntelehtivä ihminen oli aika lailla sama kuin se, joka oli juuri uskonut verenperintöön ja orjuuteen.

Itse sain kuitenkin selkeän näytön porvarin tunkeutumisesta henkilökohtaiseen tunnemaailmaan nähtävästi jäädäkseen tulleella Konemetsäfestivaalilla, josta minulla on jo monen vuoden kokemus. Kyseessä on tapahtuma, jonka tavaramerkkejä ovat aiemmin olleet rajoittamaton liikkumavapaus, joka on tarkoittanut lähes aidatonta ja portitonta aluetta, jossa esiintymislavalta toiselle on päässyt kätevästi keksimällä oman reittinsä metsän satumaan läpi. Vegetaristinen ilmapiiri taas on merkinnyt kokonaisvaltaisen *meinasin sanoa ekologisen, mutta se on liian kliininen käsite* luonnonrakkauden omaksumista tai ainakin luonnon merkityksen ymmärtämistä. Käytännössä ihmiset ovat keränneet omat roskansa alussa jaettaviin roskapusseihin ja muutenkin käyttäneet symbioosissa luonnon omia antimia fyysisen ja henkisen nälän tyydyttämiseksi. Tämän tueksi ei ole tarvittu sen kummempia porvaripartioita estämään tappeluita, raiskauksia tai ryöstöjä, koska niitä ei ole mainittavasti tapahtunut. Nyt kaikki oli muuttunut.

Keksin käyttökelpoiseksi termiksi kaikille jollain tavalla avautuvan "RMJöitymisen", jota voin tarkentaa muutamalla tunnuselementillä: tyhjänpäiväinen äänekkyys, paidattomat poikaporukat, joille oli yhteistä sama mailaharrastus, paskan suomalaisen oluen suurkulutus ja mäyräkoirapahvien suurkulutus päähineinä, rempseyden romantisointi (joka ilmenee lähinnä suomalaismaskuliinisen tapakulttuurin white trash -puolien liioitteluna omassa käytöksessä), humalaan liittyvän aggressiivisen seksuaali- ja väkivaltavakäyttäymisen kasvu, uudet mouhijärveläis-kossupullo-raiskaampa-tästä-naisen -kansan hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset, markkinoiden laajempi hyväksikäyttö ja hintapolitiikka, joka kohdistuu lähinnä em. porukan tarpeiden tyydyttämiseen ja myös niiden lietsomiseen. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta ikävä myöntää, että mikäli yksikään festivaali voi Suomessa jatkua, sille pitää tapahtua tällainen metamorfoosi tai muutoksen puolesta puhujat käyttäisivät varmaan sanaa "kehittyä". Todellisuudessa ainoa oikeasti hyväksyttävä festivaali on RMJ, vaikka siellä tapahtuu eniten huumepidätyksiä ja muita suomalaisille sopivia rikoksia. Ne tapahtuu kuitenkin hyväksyttävässä, yksilöllisyyttä ja markkinahenkeä vaalivassa ilmapiirissä. Ainoa oikea ruoka on kebab ranskalaisilla ja ainoa oikea juoma väritön, hajuton ja mauton vodkabattery.

Se aika vuodesta

Syksy lähestyy taas kovaa vauhtia, ja yliopistomaailmassahan se tarkoittaa uusien fuksien saapumista akateemiselle opintielle. Uudet opiskelijat on nyt valittu, ja Byrokatti onnittelee kaikkia uusia Hallareita, tervetuloa joukkoon iloiseen!

Silloin kun Katti aloitti opintiensä, oli yhdeksästä elämästä kaikki jäljellä ja nuoruuden intoa täynnä. Sittemmin henkiä on karsiutunut tasaiseen tahtiin yksi per vappu, ja joskus ylimääräisiäkin... Odotukset olivat moninaiset ja ajatukset harhailivat - mitenhän se yliopisto-opiskelu eroaakaan sitten lukiosta ja miltä tuntuu muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoa. Toki kaikki eivät tässä tilanteessa ole, mutta monet kuitenkin.

Fuksivuodesta Vaasassa on jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Ensinnäkin Byrokatti on saanut paljon uusia ja kiehtovia tuttavuuksia. Siksi erityisen tärkeäksi voisikin korostaa osallistumista oman tuutoriryhmän tapaamisiin ja toimintaan heti alusta alkaen - takaan, että sieltä löytyy niitä kavereita ja ystäviä läpi koko opiskeluajaksi. Kukaan ei jaksa taivaltaa yksikseen läpi tämän valtavan urakan, jonka päässä odottaa maisterin tutkinto. Vaasa opiskelukaupunkina on siitäkin erityisen mahtava, että täällä lähes kaikki ovat samassa tilanteessa aloittaessaan - uusi kaupunki, eikä valmista kaveripiiriä. Tutustuminen kanssaopiskelijoihin on siis mahdollisimman helppoa.

Syksyn rientoihin kannattaa muutenkin osallistua täysillä, vaikka joskus saattaa tuntuakin siltä, ettei bileputkelle loppua näy. Nopeasti ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet kuitenkin kuluvat, ja ennen kuin huomaatkaan, istut Tritonian lukusalissa (tai sitten Byrokatin seurassa Cafe Oskarissa) rutiininomaisesti tenttisumaan valmistautuen. Suurin osa teistä ei alle 4-5 vuodessa täältä kuitenkaan selviä, joten turha stressailla alusta alkaen vaan antaa opiskelun ja opiskelijaelämän edetä osittain myös omalla painollaan! Teistä uusista toivoista jotkut myös "sortuvat" järjestöaktiiveiksi, mutta se onkin kokonaan eri tarinansa ja Byrokatti palaa siihen syksyn kuluessa.

Vielä kerran onnittelut uudesta opiskelupaikasta kaikille tuleville fukseilla, Royalin tiskillä tavataan!

Kesäpäivä

Byrokatti tykkää kesästä.... Mikä on sen parempaa kun nauttia olutta terassilla, polttaa vaniljasikaria ja seurata kaunottaria Vaasan torilla?

Välitilinpäätös

Vuosi 2009 on jo melkein puolivälissä ja suurin osa opiskelijoistakin on jo lähtenyt kesälaitumille.
Byrokatin mielestä on oikea aika arvioida istuvan halhallituksen toimintaa.

Vuoden vaihteessa Hallarit saivat "uuden seksikkäämmän hallituksen" kuten he itseään mainostavat. Hallituksen seksikkyys herätti heti alkuunsa kovaa keskustelua ja ehkä jopa paheksuntaakin. Makuasioista ei voi kuulemma kiistellä. Byrokatin mielestä makuasiat ovat juurikin niitä asioista joista voi ja pitää kiistellä. Faktoista on vähän vaikeampi ainakin näin virkamiehenä ruveta väittelemään.

No miten uusi hallitus on sitten onnistunut? Vuosi alkoi tapahtumien merkeissä sporttisitseillä, mitkä olivat vallan mainio tapahtuma, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Meno oli vauhdikasta, kuten kuuluukin. Hallarit olivat kaikkea muuta kuin tylsiä. Tapahtuma keräsi myös mukavasti osallistujia yli tiedekuntarajojen. Paikalla oli melko paljon humanisteja ja muutama silmätekevä kylterikin oli paikalle eksynyt. Yksi nimeltä mainitsematon kylteri esitteli myös työmiehen viivaansa melko ahkerasti.

Keväällä järjestettiin myös perinteinen excursio, joka suuntautui eduskuntaan ja kuntaliittoon. Excursio on siitä hyvä tapahtuma, että se tarjoaa virikkeitä myös sellaisille Hallareille, joita ei ryypiskely niin kiinnosta. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaista väkeä eduskunnassa ja kuntaliitossa työskentelee, kenties kattikin löydetään vielä joku päivä eduskunnan kahvilasta.

Hallitukselle voisi antaa tosin vinkkinä, että syksyn excursio voisi suuntautua jonnekkin muualle kuin Helsinkiin. Ja sitten ne viinapelit paluumatkalla tekivät yhdestä sun toisesta Hallarista melko rasittavan. No ainakaan ei ollut nihkeitä humanisteja matkassa.

Hallareiden peli-ilta Leipiksellä ei sitten taas kerännyt mitään suurta suosiota. Paikalla oli muutama vanha parta ja muutama fuksi. Epäonnistuiko tapahtuman markkinointi, vai eikö vaan pelit kiinnostanut? No silläkin porukalla oli loppujen lopuksi ihan hauskaa pelailla. Tosin vuosijulissa lahjaksi saatua Texas Hold'em pelipöytää ei päästy koskaan testaamaan. No ehkä syksyllä sitten yhdessä fuksien kanssa.

Vappuna oli vuorossa perinteiset yhteissitsit Comedian kanssa. Teema oli melko mainio 7 päivää. Byrokatti ei itse sitseille päässyt, mutta lähteiden mukaan meno ei ollut niin hyvää kuin sporttisitseillä. Ehkä tilanteeseen vaikutti se, että miehiä oli melko vähän ja "nihkeillä" humanisteilla oli ylivalta. Tiedä sitten...

Se täytyy kyllä sanoa, että Hallarit on melko mukavasti näkynyt kampuksella muiden järjestämissä tapahtumissa. Tutin lumenveistossa oli kaksikin Hallarijoukkuetta ja Gigan vappumölkyistä päädyttiin jopa yo-lehteen. Lehden toimittaja ihmetteli, että onko iloisiakin Hallareita olemassa. Hyvä, että vanhat stereotypiat ovat murtumassa. C-sählyihinkin osallistuttiin vuoden tauon jälkeen. Tulokset eivät olleet mitään kovin mairittelevia, mutta ainakaan kaikkia pelejä ei hävitty.

Suurin pettymys tällä hetkellä lienee hallaritarran olemattomat edut. Toki on muistettava, että ainejärjestön kenties tärkein palvelu on opiskelijoiden edunvalvonta. Siinä onkin oltu melko nohevia ja ajankohtaisiin asioihin, kuten sosiologian asemaan ja yliopiston rakenneuudistukseen on otettu kantaa. Mutta Byrokatti vaatii kuitenkin lisää katetta ainejärjestön jäsenyydelle. Halhallituksen yrityssuhdevastaava voisi aloittaa neuvottelut ravintolayhteistyöstä jonkun paikallisen ravitsemusliikkeen kanssa. Uskon, että yhteistyöhön halukkaita löytyy, viimeistään Poterosta. Ehkä neuvottelut ovat jo alkaneetkin, tuntemattomat ovat virkamiehen tiet.

Istuvan hallituksen onnistuminen mitataan joka tapauksessa vasta syksyllä. Vaikka kevät onkin mennyt ihan mallikkaasti voidaan homma sössiä pahemman kerran syksyllä, jolloin uudet opiskelijat aloittavat taipaleensa yliopistossa. Viime syksy meni sen verta penkin alle brändäyksen näkökulmasta, että samoihin virheisiin ei ole varaa. Toivottavasti virheistä on opittu ja fuksit saavat positiivisen kuvan ainejärjestön järjestämistä tapahtumista. Uusia jäseniä ja toimijoita tarvitaan, koska toimijoiden ikärakenne on pahasti menossa pakkaselle. Kaikella kunnioituksella! Ja jotta kukaan ei vedeä hernettä nenään niin vanhoiksi lasken 25-vuotta täyttäneet. Kokemusta tarvitaan, mutta sen lisäksi tarvitaan nuoruuden intoa. Nykyisessä hallituksessa on kyllä nuoruuttakin, mutta onko taitoa? No se nähdään syksyn jälkeen. Toivon mukaan hommat skulaa ja loppullinen tilinpäätös on plusmerkkinen.